Raitasukat visukintun tapaan

No niin. Oli aika tarttua vanhoihin lankoihin ja käyttää ne pois. Nämä värit 6-vuotias tyttöni valitsi lankalaatikosta ja näistä tuli juuri ja juuri hänen kokoiset sukat. Hyvillä mielin saa olla taas, että langat kuluu 7-veljeksen laatikosta. Näihin sukkiin ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa. Neiti näytti värit ja toivoi vähä pidempiä varsia sukkiin. Heitin itselleni haasteen ja päätin kokeilla tehdä jalan myötäisen sileäneuleisen sukan. En ole tosiaan koskaan tehnyt sellaista, niin lunttasin ohjetta sukkalehdestä ja varsi on tehty ohjeen z mukaan. Kantapäässäkin halusin kokeilla jotain uutta ja niimpä tein näihin sukkiin ranskalaisen kantapään. Olipas muuten hauska kantapää ja helppo tehdä. Minusta näyttää, että tuon mallinen kantapää istuu itse asiassa paremmin neitin jalkaan kuin tavallisesti vahvistettu. Haluan kyllä kokeilla myös omissa sukissani.

Tämä oli jännä projekti, kun homman edetessä sai miettiä, että mihin nämä langan pätkät riittävätkään. Kävi jopa mielessä, että olikohan ihan viisasta tehdä pitkiä varsia, vaan niimpä sitä sai kuin saikin nämä tehtyä loppuun saakka värien aina yksi kerrallaan jäädessä pois. Valkoinen oli ainoa, jota jäi ihan pikkuisen. Pitkästä aikaa oli ihanaa myös itse päättää, että miten värejä käyttää. On tullut jumituttua valmiisiin ohjeisiin aika paljon. Edes usean langan päättäminen ei tuntunut tympeältä.
Neiti on kyllä tyytyväinen näihin ja en itsekään voi näitä moittia. Tiesin jo alussa, että näihin sisältyy haastetta varren kavennusten suhteen. Vielä jäin sitä miettimään, että olisiko tähän jotankin konstia saada raidat kulkeemaan tasaisemmin kierroksen vaihtuessa. Siinä on vähän opiskeltavaa minulle. Ehkä siihen joku vastaus löytyy. Toki sen voi tännekin minulle kirjoittaa. Otan ohjeita ja vinkkejä innolla vastaan.

 

Loppuun vielä mainitsen, että muokkailen blogin ulkoasua tässä hissunkissun. Asia ollut mielessä jo jonkin aikaa ja katsotaan, mitä tästä tulee. Jospa tämä kevät sen meille kertoisi. Auringonpaisteisia päiviä meille kaikille!

Tämän vuoden ekat sukat

Ensimmäinen sukkapari valmistui eilen ja tässä tulos. 4-vuotias neitini on itse valinnut langat ja määräsi vielä, että sukissa pitää olla pinkki varsi, kantapää ja kärki. Tämä on ihan kätevä seikka, sillä kahdella siskolla on tästä langasta sukat ja nyt nämä kolmannet erottuu hyvin joukosta, kun ne on tehty vähän eri tavalla. Valitsin tähän ohjeeksi novitan sukkalehden kohoneulesukat mallin ö. Olen monta kertaa lukenut sen ohjeen läpi ja sitä on tehnyt mieli kokeilla, mutta lehdessä sukat ovat aika tylsän näköiset minun silmään. Kuitenkin houkutti nähdä, tekisikö kirjava lanka niille jotain vivahdetta ja täytyy sanoa, että tämän papukaijan kanssa se näyttää aika hyvältä. Kuvio ihanasti pehmentää langan luomia raitoja. Lisäksi varresta tuli joustava, niin se on helppo pienenkin pukea jalkaan. Yksivärisenä näitä en tekisi, koska tuo kohoneule ei ainakaan minn käsissäni näyttänyt kovin selkeältä, taitavampi neuloja saattaisi onnistua paremmin. Ohjetta oli kiva kokeilla, mutten silti voi väittää ihastuneeni siihen. Aika näyttää, käytänkö sitä vielä tulevaisuudessa. Papukaijaa jäi vielä. Saiskohan siitä äiskällekin jotain hauskaa? Jään sitä suunnittelemaan samalla, kun jatkan sukkien tekoa. Kaksi prinsessaa vielä jäljellä. :)

Polkasta pitsiä

Tässä onkin nyt uusin työni. Olen monta kertaa pysähtynyt haaveilemaan tästä kaulurista, jonka ohje on Novitan talvi 2012 -lehdessä. Toinen, mitä olen miettinyt, että haluaisin kokeilla joskus moniväristä lankaa vähän isommassa työssä. Nämä kaksi ajatusta yhdistäen lähdin kokeilemaan, mitä tästä tulisi ja lopputulos on mielestäni pirteä. Jospa tällaista ei heti tulisi vastaan. Käytin tähän koko 7-veljeksen kerän niistä joululahjalangoistani. On muuten ihana tunne, kun tuli kerrankin käytettyä joku lanka aivan alusta loppuun eikä kyseessä ole edes jämälankatyö. :) Jee! Tätä on nyt lasten kanssa vuorotellen mallailtu ja eiköhän tämä käy vuorotellen sekä äidin että tyttärien kaulassa. Harmi vain, että valokuvauksen aikaan minulla ei ollut apuria, niin tuli otettua tämmöinen kuva. Kauluri on huomattavasti elävämmän näköinen oikean ihmisen kaulassa. Ei kyllä harmita pätkääkään, että päätin tätä kokeilla. Omaksi yllätykseksi tämä vielä valmistuikin nopeammin kuin kuvittelin. Kun keskittyy kuvion tekemiseen, niin pituutta kertyy ihan huomaamatta. Kappaleen mitoiksi tuli 23 cm x 127 cm. Ohjeesta poiketen käytössäni oli 5 mm puikot (koska minulla ei vielä ole paksumpia), vaan ei tästä minun mielestä tullut liian pientä pitsiä. Ihana kauluri ja toivottavasti tämä palvelee meitä pitkään! Uskon niin.

Taisi käydä niin, että jäin koukkuun näihin kaulureihin. Monta kivaa ohjetta on löytynyt ja niitä on ehdottomasti kokeiltava. Yhteen odottelee jo langatkin laatikossa. Ennen sitä kuitenkin minun täytyy lunastaa lupaukseni ja tehdä villasukat kolmelle ihanalle tytölle. Kaksi isompaa tytärtäni valitsivat jo langat laatikosta ja niissä odottaakin mukavat puuhat. Lisäksi sain kirjeen 10-vuotiaalta kummitytöltäni, joka pyysi minulta villasukkia. Eihän sellaiseen pyyntöön vastata kieltävästi! Luvassa siis villasukkia vielä tälle keväälle. Nautitaan keväisestä auringosta! Tikuzin

Talvikauluri

Se pinkki palmikkokauluri oli niin kiva, että halusin tehdä vielä toisen. Ehkä joskus kolmannenkin. Ensin oli tarkoitus tehdä valkoinen, mutta eipäs mulla ollutkaan enää valkoista 7-veikkaa. Tällä kertaa punainen kerä kutsui minua ja se onkin loistava valinta neidin toppapukuun. Tämäkin työ meinasi epäonnistua, kun loppuvaiheessa tajusin, että kuvio on puoliksi tehty toisella tapaa ja puoliksi toisella. Ja tarkkaan kun katsoo, niin meneehän se ihan miten sattuu. Mikä siinä on, kun tänä talvena nämä jutut tökkii? Mietin asiaa hetken ja ajattelin, että eiköhän tuo asiansa aja ja mikäli joku multa asiaa kasvotusten kysyy, niin se on sitten niin tarkoituksella. ;) Nätti kauluri ja ehdottomasti tarpeellinen tytölle, niin saa kaulansa suojattua. Tuo haalarin vetoketju kun ei tahdo aina nousta aivan ylös saakka. Olisiko sitte lapasten vuoro?

Vuoden ensimmäinen valmistunut työ

Kauan siinä menikin. Tämä vuosi ei oikeen suju käsitöiden suhteen. Kokeilin useaan otteeseen kirjoneulesukkien tekoa, vaan kuvio ei mitenkään toiminut, niin luovutin sen projektin ja päätin aloittaa jotain ihan tavallista. Suurin syy oli se, etten jaksanut enää kokeilla, tarviiko työtä purkaa jälleen. Tämmöiset peruslapaset ovat olleet pitään työlistalla ja sanonkin näitä välilapasiksi, sillä nämä tulevat olemaan sellainen lisälämmike kinttaiden, kämmekkäiden ja toisten lapasten kaverina. Lankana tässä on nalle ja mallia katsoin Novitan ohjeesta. Nämä ovat kuitenkin oma versio niistä, mutta sen verran uutta minäkin kokeilin, että tein ensimmäistä kertaa nirkkoreunuksen. Ja oli ihana jälleen oppia jotain uutta ( ja jopa onnistua pitkästä aikaa) ja uskon, että näitä reunoja teen jatkossakin käsineisiin.

Vuoden viimeinen merkintä

Vuosi 2012 alkaa jäädä taakse päin ja täytyy sanoa, että olen onnistunut palauttamaan mieleeni paljon ja oppinut sitäkin enemmän. Setäni on kyllä aivan oikeassa sanoessaan: "Koskaan et saa sanoa, ettet osaa, jos et oo ees yrittäny!". On ollut ihanaa huomata, ettei asiat loppujen lopuksi niin vaikeita olekaan ja pulmallisiin tilanteisiinkin löytyy ratkaisu. Netin välityksellä löytyy aina joku, jolla on ollut vastaava tilanne. Ihana juttu! Se innostaa jatkamaan.

Minun viimeisimmäksi töiksi tälle vuotta tulivat lapaset. Hoksasin tuossa Joulun aikaan, etten ole tehnyt lainkaan lapasia pienimmälle tytölle ja niin otinkin käsiini ensimmäiset langat laatikosta ja näin, että siinähän ne on. Lankana on luonnonvalkea Nalle ja Nallen kukkaketo, jonka nimi taitaa olla Kirsikkapuu, jos en ihan huti muista. Kukkaketo on tullut minulle langanvaihdosta ja sitä on niin sopivan vähän, että sen voi hyödyntää johonkin pieneen. Nämä ovat ihan tavalliset lapaset, mutta minulle silti tärkeät, sillä ne ovat ensimmäinen pari kuopukselleni. Ihana antaa hänellekin jotain ihan omaa eikä aina siskojen jäljiltä.

Viimeisin työni on vanhimmat tyttäreni toive. Hän on jo 6-vuotiaana niin määrätietoinen, että kertoo ERITTÄIN  tarkkaan, mitä haluaa. Värit ja malli ilmoitettiin tarkkaan ja äitihän teki kuten prinsessa pyysi. Itse olisin tehnyt värit toisin päin, vaan täytyy sanoa, että nämähän ovat IHANAT! Lankana on Woolia edelleen niistä, mitä on jäänyt aiemmista töistä. Siinäpä neki näyttää hissunkissun kuluvan. Kahdet Ailit on siis nyt tehty ja eiköhän meidän kahden muunkin neidin kuulu omat Ailit saada. Saa nähdä, tuoko vuosi 2013 sen tullessaan.

Tempaus jää nyt tämän blogini mukaan kesken. Todellisuudessa olen tehnyt juuri 12 paria, vaan kun yksi pari jäi kuvaamatta, niin raportointini ei ole täydellistä. Ehkä mun pitää vähentää yksi pari ensi vuoden lapasista, että kelpuutan itseni seuraavaan koitokseen. ;)

 

Toivotan kaikille hauskaa vuoden vaihdetta ja ihanien kokemuksien täyttämää vuotta 2013! Menen itsekin nyt katsomaan raketteja ja suunnittelemaan seuraavaa työtäni. Olisiko jo sukkien vuoro? Tai kokeilisinko tehdä huivin? Kun tietäisi itsekin. :) Näpertäjä kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Toivottavasti minulla on teille paljon annettavaa myös ensi vuonna!

Kirjoneuletreeniä

Sormia syyhyäisi jo kovasti kokeilemaan vähän haastavampia kuvioita lapasiin kirjoneuloen. Montaa kuviota mielessä puntaroin ja katsotaan, mihin niistä sitten päätän ryhtyä. Tätä varten kuitenkin haluan vielä harjoitella kahden langan taktiikkaa ja etsin esiin ohjeen, jossa sitä saa treenata. Kyseessä perinteinen isännän kuosi, mutta vaihtelun vuoksi tein sen "duudsonien" väreissä. Näihin löytyy ohje Novitan kautta, jos haluaa kokeilla, vaikka varmasti tämä kuvio on niin perinteinen, että ohjeen voi saada muualtakin.
Kokeilin, onnistuisiko langan kuljetus, jos langan pyöräyttää kolmen silmukan välein ja se näkyi toimivan. En tiedä, miten kokeneemmat neulojat se yleensä tekevät, mutta hyvin se onnistui eikä siitä onneksi tullut niin kireä kuin pelkäsin. Aivan loistavaa, että päätin nämä tehdä, sillä nyt sain vähä itsevarmuutta askelta edemmäs. Kirjoneuleissa on sitä jotain, mikä jotenkin houkuttaa. Nämä lapaset lähtevät eräälle ihanalle pojalle, joka ei missään nimessä ole duudsoni, vaikka vauhti joskus yltyisikin. Hän taitaa olla pikemminkin Vaahteramäen Eemeli: ei mitenkään ilkeä, vaan niin kovin utelias. ;) Nämä ovatkin sitten julkaisujärjestyksessä tämän vuoden 9. pari. :) Voi että mua jännittää, miten mun käy tuon tempauksen suhteen!

Innostunut Aileista

Pitkästä aikaa saan itseni tähän koneelle ja kertomaan muillekin jotain aikaansaannoksistani. Joulukuu on minun osalta mennyt niin lujaa, etten oikeasti ole tahtonut perässä pysyä ja aika moni omista suunnitelmistani ei onnistunut. Ihan kuin elämässä olisi sellainen ajanjakso, jonka aikana mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta ei se mitään. Hymyssä suin tästä selvittiin ja eteenpäin kahlataan, kuin muori lumihangessa.

Tähän merkintään laitan eilen valmiiksi saamani lapaset, jotka tein tyttärelleni. Olen joskus törmännyt Aili-lapasten ohjeeseen ja päätin jo silloin, että joskus kokeilen ohjetta, kun näyttivät niin näteiltä. Omakin mummuni oli nimeltään Aili ja nyt kun Joulun lähestyessä taas pieni ikävä sinne taivaassa olevaan syttyi, niin päätin tehdä nämä. Monta ihanaa muistoa ja hymyjä mielessä pyöri näitä tehdessä ja kieltämättä täytyy sanoa, että nyt näiden valmistuttua on ihan selvää, että ikävä on käsitelty.

Ohje on toisesta blogista, johon laitan alle linkin. Lankana käytin Woolia, jota jäi aikasemmista projekteista. Käytin kolmoskoon puikkoja ja silmukkamäärä oli sama kuin ohjeessa, vaikka käsine tulikin 4-vuotiaalle. Aivan sopivat kuitenkin ja tyttö oli iloinen, kun sai uudenlaiset lapaset. Näissä on hänen mielestään joulukuusi. <3 Äitikin innostui näistä niin paljon, että näitä tulee takuulla vielä lisää! Viimeistään taas, kun tulee mummua ikävä.

Ohje näihin löytyy täältä.

Parit lapaset on tässä välillä valmistunut, mutta pahasti näyttää siltä, että minä kuulun nyt niihin epäonnistujiin tässä lapastempauksessa. Päätin kuitenkin, että lukuun 12 päästään ja lapasten teko ei lopu ennen kuin olen ne valmiiksi saanut. Koitan saada kuvia lopuista lapasista vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti saitte kaikki nauttia ihanasta Joulusta! Minä laitan puikot suihkimaan! :)   -Tikuzin-

Sinistä laatikon pohjalta

Tuli sellainen yhtäkkinen inspiraatio käyttää näitä värejä, kun ystäväni pojalla oli näissä väreissä fleecetakki. Kirjoneulekuvio on sama kuin aiemmissa, mutta jotenkin näistä tuli siltikin omanlaisensa. Että kyllä monivärilangoillakin on eroja. Nämä langat ovat Nallea ja jos muistan oikein, niin tuon sinisen langan nimi on Colori. Jälleen ihanalta tuntuu, kun saa vanhoja lankoja kulumaan. Kohta on lankalaatikossa tilaa uusille kerille. Tänään mietin kaupassa, että olisiko ihan hullua laittaa itselle joulupakettiin uusia lankoja. :)  En kuitenkaan vielä ostanut. Nyt kulutetaan näitä pois. Suotta ne tuolla laatikossa lojuu. Eihän niitä sitä varten ole ostettu. Täytyy vain etsiä kivoja kokeilun arvoisia ohjeita. Nyt pitää taas heittää kolikkoa, että millaisia lapasia kokeilen seuraavaksi. Entten tentten minulle ja mukavaa viikonloppua kaikille muille! 

Lankalaatikon tyhjennystä

Hyvää vauhtia alkaa lankalaatikko tyhjenemään ja vaihtelua lapasiin hain isänpäiväsukista. Tai niistä PITI tulla isänpäiväksi sukat, vaan ei se nyt ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Onneksi mun isällä on tänään syntymäpäivä, niin vein ne synttärilahjaksi sille tänään. Malli on sama, jota olen kokeillut aiemminkin, mutta halusin nähdä kuvion yksivärisen langan kanssa. Lisäksi tein ohjeesta poiketen varten yhden kuvion lisää, jotta saisin näistä vähän pidemmät. Komeat sukat näistä tuli ja näkyhän nuo isällekin kelpaavan. Mietin niiden edellisten lapasten jälkeen, että miten sitä jaksaa lapasia vielä tehdä ja tempaukseen kuitenkin vielä useampi pari uupuu. Mutta nyt tuntuukin siltä, että villasukkia tehdessä alkoi lapaset taas kiinnostamaan. Eiköhän tässä ainakin lähemmäs tavotetta päästä, jollei ihan perille. :) Onneksi on aikaa ja nyt hieman haluakin jatkaa sitä hommaa. Sitähän voi vaikka kutoa tässä, kun oottelee lunta maahan. Koskahan sekin päivä tulee?

Kummipojalle lapaset

 

Tein tässä syksyllä päätöksen, että kulutan nyt pois laatikon pohjalta lankoja, kun niitä nyt sattuu olemaan aika paljon. Laitoin kummipojalle joku aika sitten kirjeen, jossa pyysin häntä piirtämään kuvan omasta kädestään ja tuomaan minulle. Valitsin väreiksi kuvassa olevat ruskea ja vihreä polkka-kerä. Mietin tovin kuviota, jota käyttäisin ja päädyin tähän ohjeeseen, jonka löysin Novitan nettisivuilta. Sen verran tätä muokkasin, että tein tähän kiilapeukalon ja varresta pidemmän ja muutenkin omanlaiseni. Näistä tuli mun mielestä aika hienot ja mun mielestä saajansa näköiset. Omien laskujen mukaan posti on jo vienyt nämä lapaset perille, niin uskallan kuvan liittää. Toivottavasti poika tykkää ja lapaset ovat hyvän kokoiset.
Mukava lisätä vaihteeksi käsityökin blogijuttuihin. Ja ihanaa, kun saan käytettyä jämäkeriä pienemmiksi. Sitä samaa rataa olisi tarkoitus vielä jatkaa. Tässä vaiheessa vuotta alkaa jännittämään, saanko loput lapaset tämän vuoden 12 parista tehtyä ajoissa. Iik! No aika näyttää. Toivottavasti kuitenkin saan.

Palmikon harjoittelua

Toinen tyttökin halusi kaulurin ja näytti minulle kuvaa 7-veljeksen lehdestä. En ole aikaisemmin palmikkoa tehnyt, mutta lupasin yrittää. Tässä nyt on tulos ja ainakin neiti vaikutti tyytyväiseltä. Itse en ole varma, onnistuinko kunnolla, mutta aivan käyttökelpoinen kauluri tämä on. Jännitän vain kovasti, että kutittaako tämä tytön kaulaa ja tuleeko hänellä sitten käytettyä tätä. Aika sen näyttää. Itse hän kyllä vakuutti tottuvansa. On kuulemma tärkeää, että kauluri on samaa pinkkiä kuin hänen lapasensa. Ihana, kun hän on niin tarkka, vaikka täyttää vasta kuusi. ♥
Tätä oli ihan mukava harjoitella ja yritinkin tehdä tätä aivan rauhassa. Täyttä keskittymistä harvoin saan omiin töihini, kun meillä tämä elo on joskus kovin tapahtumarikasta, mutta yritin tehdä tätä iltaisin, että saisin kuvion kulkemaan oikein. En kyllä ole varma, menikö se ihan mallin mukaan, mutta kivan näkönen tästä kuitenkin tuli minun silmissä. Ja ehkä tähän palmikon tekemiseenkin harjaantuu, kun vain tekisi näitä enemmän. Kivaa kuitenkin, että sai taas kerran oppia paljon uutta. Tässä oli sekin kivaa vaihtelua, että edellisestä kaulurista poiketen tätä ei neulottu pyöröpuikolla vaan sukkapuikoilla ja joskus vähän hymyilyttikin tunne, että tekee valtavaa sukan vartta. :) Mutta nyt on kahdella tytöllä kauluri ja lapaset laatikossa valmiina prinsessoja lämmittämään.
Nyt pitäisi päättää, luonko seuraavat silmukat lapasille vai sukille. Siinä pulma. :)

Lapasillekin hieman siksakkia..

Nyt sai pikku neiti kaulurilleen kaveriksi lapaset. Lankoina edelleen samat wool-kerät kuin kaulurissakin. Idea näihinkin tuli Novitan lehdestä, joissa oli ohje siksak-kämmekkäisiin. Lehden ohjeella en näitä tehnyt, sillä niistä olisi takuuvarmasti tulleet liian suuret. Mukavaa harjoitusta niin siksakkiin kuin kiilapeukaloonkin. Lisäksi iloitsen, että olen saanut yhden setin nyt valmiiksi, kun lapasille on kaverina myös samalla kuviolla kauluri. Toinenkin tyttö haluaisi kaulurin lapasilleen kaveriksi. Itsepä taisin tähän leikkiin ryhtyä. :)
Hieman kyllä mietityttää tämä lankavalinta, sillä tuo Wool tuntui käsissä paljon heikommalta kuin 7-veljestä tai Nalle. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin jonku aikaa kestäisivät. Aikapa senkin näyttää. Ihana syyspäivä taas! Nautitaan siitä!

Mustat tennarit

Muistin tuossa, että tämäkin kuva on jäänyt koneelle lojumaan enkä ole tästäkään merkintää tehnyt. Tein tuossa alkukesästä nämä kaverille. Näihin halusin kokeilla, miten passaisi, jos alottaisinkin sukkavarren valkoisella. Näin siitä voi halutessaan taittaa vaikka raidan ja pitää vähän matalammalla varrella. Myös pitkässä varressa raita näyttää kivalta. Näissä sukissa jotenkin tuo valkoinen väri menee tasapainoon. Näissä mun sukissa jotenki tuntuu, että varressa olisi hyvä olla sitä valkoista, kun en saa niitä virkkausmerkkejä tuohon kylkeen tehtyä. Mikähän siitäkin kynnyksestä tekee niin korkean? Toivottavasti se päivä kuitenkin tulisi, että minäkin tartun siihen ohueen virkkuukoukkuun ja taiteilen jotain kivaa siitä ohuesta virkkauslangasta. Jäämme odottamaan sitä. :)

Elämäni ensimmäinen kiilapeukalo

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun kysyin 5-vuotiaalta tyttäreltäni, pitäisikö hän vaaleanpunaista siksak-kauluria. Neidille moinen ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi ehdottomasti tumman pinkin kaulurin. Yritin kertoa, että ei minulla ole sitä pehmeää villalankaa kuin vaaleanpunaisena ja violettina, että tummaa pinkkiä ei edes valmisteta. Ainoa, mitä on tummaa pinkkiä, on toisenlainen lanka, joka kutittaa varmasti kaulaa. Neiti halusi kokeilla lankaa ja painoi 7-veljeksen kerän kaulaa vasten. Vastaus kuului: "No kutittaahan se, mutta tämä väri on niin hyvä, ettei se haittaa.". Täytyynee siis tehdä neidille kauluri 7:stä veljeksestä. Tässä lähiaikoina haasteekseni siis tuleekin palmikkokauluri 7-veljeksen lehdestä enkä ole ollenkaan niin varma, miten siinä käy. En ole ikinä palmikkoa tehnyt. Lankalaatikosta pisti kuitenkin silmään pienen pieni kerä, jonka käärin pinkistä 7-veljeksen langasta ja se jotenkin näytti silmääni lapaselta. Oli siis pakko tehdä lapaset ja halusin sitten vihdoin ja viimein tutustua kiilapeukalon tekoon. Luin ohjeen 7-veljeksen lehdestä ja se vaikutti niin helpolta, etten ymmärrä, miksi kuvittelinkaan sitä vaikeana. Tässä neulomisessa on kivaa, että näistä yksinkertaisistakin töistä oppii paljon. Neiti sai nyt sitä tummaa pinkkiä ja nämä lapaset siis saavat jollain aikataululla kaverikseen sen pinkin kaulurin. Jännityksellä odotan, kauanko sen tekemiseen menee. Piti vähän muistella ketjusilmukankin tekoa. Ei se nyt aivan tuoreessa muistissa ollut, mutta ehkä ne nuo kukat muistuttaa sitä kuvaa, joka lehdessä on. Ainakin 5-vuotias mussukkani oli tyytyväinen. Nautitaan syksystä! -Näpertäjä-

Sik ja sak

Syksyn Novita-lehdessä oli siksak-ohjeita ja se houkuttikin kokeilemaan, osaisinko minä neuloa siksakkia. Monta kertaa piti purkaa kaulurin alku ja kieltämättä alko jo tuntumaan turhauttavalta. Sinnikkäästi kuitenkin päätin, että "ei se nyt voi olla näin mahdotonta" ja aloitin uudestaan ja uudestaan. Hyvin kiharaisesta langasta luodut silmukat alkoi kuitenkin kulkemaan vihdoin ja viimein. Omaksi yllätykseksi huomasin, että käsissäni syntyykin jotain aivan ihanaa. Työ ei näyttänytkään niin kömpelöltä kuin pelkäsin. Melkein haluaisin itsellenikin tällaisen. Tämä kauluri on tehty 3-vuotiaalle tytölle. Tein hieman pienempänä kuin lehden ohjeessa ja vähän reiluksi se nytkin jäi. Mutta positiivista ajattelua kehiin eli meneepähän pidempään ja voipahan isosiskokin lainata. Ohjeesta poiketen en tehnyt tätä Nalle-langasta, vaan ostin Wool-lankaa siinä toivossa, että tämä herkkähipiäinen prinsessanikin voi tätä käyttää. :)
Tätäkin työtä on pakko pitää onnistuneena. Se on näppärämpi pienemmälle lapselle kuin kaulahuivi ja toimii niin lämmikkeenä kuin koristavana asusteena.
Pikku ystänäni suostui mallikseni pienen suostuttelun jälkeen, mutta kieltäytyi hymyilemästä kuvassa. Lisäksi sain palautetta, etteivät nämä värit häntä miellytä. :) Hän kyllä itse viime viikolla nämä valitsi, että ehkäpä nämäkin värit näyttävät paremmalta huomenna. Toivotaan näin. Näille kyllä tarvii varmaan tehdä lapaset kaveriksi. Ehkäpä seuraavaksi teenkin lapaset. En vielä tiedä itsekään.
Nyt vain piti heti saada tästä kuva, kun hetken jo jossain vaiheessa luulin, ettei tästä mitään tule. En malttanut edes tätä höyryttää kuvia varten. Suosittelen kokeilemaan siksakkia. Se oli kivaa puuhaa. Alla vielä kuva kaulurista kokonaisena. Tämä oli muuten ensimmäinen työ, jossa neuloin suljettua neulosta pyöröpuikolla ja ensimmäinen kaulaan tulevat työ. Koskaan en ole edes kaulahuivia valmiiksi saanut. Tämä oli siis aika iso askel minulle. :)

Ryppyvarsisukat

Tässä uusimmat sukkani, jotka sain kesäloman lopulla valmiiksi. Tämä tuli työn alle, kun etsin jotain ohjetta Nalle-langalle ja ajattelin tehdä vain jotkut sukat Nallesta. En edes tiennyt siinä vaiheessa, että kenelle. Lankaa vain piti saada kulumaan (kun sitä jostain syystä tuntui olevan useampi kerä). Novitan sukkalehdestä löysin sitten ohjeen näille ryppyvarsisukille ja nämä vaikuttavat aika monikäyttöisiltä. Ovat hyvät sukat kumppareihin ja lämmittävät kivasti pitkältäkin matkaa, kun ryppyvarsi kietoutuu ihanasti jalan ympärille. Nämä on myös kivan näköset, kun rypyttää vähän. Ovat vähän kuin säärystimet. Monikäyttöiset sukat ja kivat näin alkusyksyyn, kun ovat Nallesta. Minun muut sukkani on 7 veljestä ja sopivatkin sitten ihan pakkasten keskelle lämmittämään. Mutta eihän näin alkusyksystä VOI olla ilman villasukkia. Minä olen sen verta viluinen, että käytän villasukkia aika paljon. Näistä sukista olen erittäin iloinen ja mielestäni jokaisella kannattaisi olla tämän tyyppiset sukat. Ainoa, mikä vähän harmittaa, että nämä tuli tehtyä yksivärisenä. Ryppyvarresta tulisi varmasti kaunis raita tms. sävylangalla. Ehkä joskus teen vielä sellaisetkin. Harkitsin, että pitäisikö näihin virkata jotain koristeeksi kuten esim. värikäs kukka. Se voisi piristää sukkaa kivasti. Liitän pari kuvaa, jotka reipas 3-vuotiaani otti. Ne nyt saavat ajaa asiansa, ku näitä sukkia oli aika vaikea kuvata itse. :) Tätä vauhtia mulla on pari mestarikuvaajaa ja tämäkin homma helpottuu. Sitä odotellessa. Kiitän pikku apulaistani. Palkkio luvassa ja tuossa se puikoilla onkin tulossa. Siitä lisää (toivottavasti) pian.

Pikku prinsessan rannekkeet

Lisäilen tänne kuvan pikku tytön synttäripakettiin menneistä rannekkeista, jotka on vain jääny lisäämättä tänne. Pinkki lanka on 7 veljestä ja valkoinen on tuntematonta kimalteista lankaa, jota sain kaverilta. En oikein tiennyt, mitä siitä kokeilisin, joten testasin sitä näihin. Taitaa kuitenkin paremmin toimia vähän väljemmissä töissä, mutta näkyhän näistä kivat "rinsessarannekkeet" tulevan silti.

Tämä oli ihan hauska pikaprojekti ja varmaan toimivat kivasti leikeissä, mutta toivottavasti kelpaavat myös jatkoksi lapasille tai sormikkaille.

Farkkutennarit

Nuori herra vietti merkkipäiviään ja minä päätin tekaista hänelle tennarisukat. Farkun väristä lankaa oli jäljellä juuri sopiva määrä ja niin saatiin pojalle syntymäpäivälahja. Nämä ovat noin kokoa 31-32. Tein keväällä myös pojan äidille mustat tennarisukat, nii saavatpahan äiti ja poika nyt olla tennaritiiminä, kun illat kylmenevät.

Työn alla toppi

Kesä se vain kuluu ja vihdoin alkaa löytyä jo aikaa "puikotteluunkin". Otin askeleen eteenpäin ja päätin tehdä elämäni ensimmäisen paidan neuloen. Tämän topin ohje löytyy Novitan tämän kesän lehdestä. Nyt siihen on ensimmäinen kappale valmiina ja täytyy sanoa, että se valmistui nopeasti. Toivottavasti toinenkin kappale tulee yhtä sujuvasti. Ennen sitä vaan pari pientä työtä pitää tehdä, kun merkkipäivät lähenevät.
Kuvio tulee tähän langankiertoja tekemällä. Sekin on minulle uutta ja tästä taktiikasta pidän paljon.
Tämäkin on sellainen homma, jonka päätin aloittaa heti, kun se lehti ilmestyi, vaan niimpä tuo on jäänyt aloittamatta. Langat ja puikot ovat vain odottaneet tekijää. Työ on nyt kuitenkin puolessa välissä ja olen tyytyväinen. Tästä näyttäisi tulevan juuri sellainen kuin halusin. Nimitänkin tätä "kahvitopiksi" väriensä puolesta. Lisäksi nimi tuntuu sopivan sille hyvin, kun itse tykkään neuloessa juoda samalla kahvia. Lankakin on minulle uusi tuttavuus. Miami on kuitenki ihanan tuntuista lankaa ja se olikin se ratkaiseva seikka, joka motivoi näin ison työn aloittamiseen. Ja tästä olen päättänyt selvitä. Odotan innolla tämän valmistumista. Paitsi, ettei se vain odottamalla valmistu. :)
Laitetaan tästä nyt kuva tänne "kummittelemaan", niin se motivoi toisenkin kappaleen tekoon eikä tästä tulisi taas uutta työtä, joka ei valmistu.