Polkasta pitsiä

Tässä onkin nyt uusin työni. Olen monta kertaa pysähtynyt haaveilemaan tästä kaulurista, jonka ohje on Novitan talvi 2012 -lehdessä. Toinen, mitä olen miettinyt, että haluaisin kokeilla joskus moniväristä lankaa vähän isommassa työssä. Nämä kaksi ajatusta yhdistäen lähdin kokeilemaan, mitä tästä tulisi ja lopputulos on mielestäni pirteä. Jospa tällaista ei heti tulisi vastaan. Käytin tähän koko 7-veljeksen kerän niistä joululahjalangoistani. On muuten ihana tunne, kun tuli kerrankin käytettyä joku lanka aivan alusta loppuun eikä kyseessä ole edes jämälankatyö. :) Jee! Tätä on nyt lasten kanssa vuorotellen mallailtu ja eiköhän tämä käy vuorotellen sekä äidin että tyttärien kaulassa. Harmi vain, että valokuvauksen aikaan minulla ei ollut apuria, niin tuli otettua tämmöinen kuva. Kauluri on huomattavasti elävämmän näköinen oikean ihmisen kaulassa. Ei kyllä harmita pätkääkään, että päätin tätä kokeilla. Omaksi yllätykseksi tämä vielä valmistuikin nopeammin kuin kuvittelin. Kun keskittyy kuvion tekemiseen, niin pituutta kertyy ihan huomaamatta. Kappaleen mitoiksi tuli 23 cm x 127 cm. Ohjeesta poiketen käytössäni oli 5 mm puikot (koska minulla ei vielä ole paksumpia), vaan ei tästä minun mielestä tullut liian pientä pitsiä. Ihana kauluri ja toivottavasti tämä palvelee meitä pitkään! Uskon niin.

Taisi käydä niin, että jäin koukkuun näihin kaulureihin. Monta kivaa ohjetta on löytynyt ja niitä on ehdottomasti kokeiltava. Yhteen odottelee jo langatkin laatikossa. Ennen sitä kuitenkin minun täytyy lunastaa lupaukseni ja tehdä villasukat kolmelle ihanalle tytölle. Kaksi isompaa tytärtäni valitsivat jo langat laatikosta ja niissä odottaakin mukavat puuhat. Lisäksi sain kirjeen 10-vuotiaalta kummitytöltäni, joka pyysi minulta villasukkia. Eihän sellaiseen pyyntöön vastata kieltävästi! Luvassa siis villasukkia vielä tälle keväälle. Nautitaan keväisestä auringosta! Tikuzin

Talvikauluri

Se pinkki palmikkokauluri oli niin kiva, että halusin tehdä vielä toisen. Ehkä joskus kolmannenkin. Ensin oli tarkoitus tehdä valkoinen, mutta eipäs mulla ollutkaan enää valkoista 7-veikkaa. Tällä kertaa punainen kerä kutsui minua ja se onkin loistava valinta neidin toppapukuun. Tämäkin työ meinasi epäonnistua, kun loppuvaiheessa tajusin, että kuvio on puoliksi tehty toisella tapaa ja puoliksi toisella. Ja tarkkaan kun katsoo, niin meneehän se ihan miten sattuu. Mikä siinä on, kun tänä talvena nämä jutut tökkii? Mietin asiaa hetken ja ajattelin, että eiköhän tuo asiansa aja ja mikäli joku multa asiaa kasvotusten kysyy, niin se on sitten niin tarkoituksella. ;) Nätti kauluri ja ehdottomasti tarpeellinen tytölle, niin saa kaulansa suojattua. Tuo haalarin vetoketju kun ei tahdo aina nousta aivan ylös saakka. Olisiko sitte lapasten vuoro?

Palmikon harjoittelua

Toinen tyttökin halusi kaulurin ja näytti minulle kuvaa 7-veljeksen lehdestä. En ole aikaisemmin palmikkoa tehnyt, mutta lupasin yrittää. Tässä nyt on tulos ja ainakin neiti vaikutti tyytyväiseltä. Itse en ole varma, onnistuinko kunnolla, mutta aivan käyttökelpoinen kauluri tämä on. Jännitän vain kovasti, että kutittaako tämä tytön kaulaa ja tuleeko hänellä sitten käytettyä tätä. Aika sen näyttää. Itse hän kyllä vakuutti tottuvansa. On kuulemma tärkeää, että kauluri on samaa pinkkiä kuin hänen lapasensa. Ihana, kun hän on niin tarkka, vaikka täyttää vasta kuusi. ♥
Tätä oli ihan mukava harjoitella ja yritinkin tehdä tätä aivan rauhassa. Täyttä keskittymistä harvoin saan omiin töihini, kun meillä tämä elo on joskus kovin tapahtumarikasta, mutta yritin tehdä tätä iltaisin, että saisin kuvion kulkemaan oikein. En kyllä ole varma, menikö se ihan mallin mukaan, mutta kivan näkönen tästä kuitenkin tuli minun silmissä. Ja ehkä tähän palmikon tekemiseenkin harjaantuu, kun vain tekisi näitä enemmän. Kivaa kuitenkin, että sai taas kerran oppia paljon uutta. Tässä oli sekin kivaa vaihtelua, että edellisestä kaulurista poiketen tätä ei neulottu pyöröpuikolla vaan sukkapuikoilla ja joskus vähän hymyilyttikin tunne, että tekee valtavaa sukan vartta. :) Mutta nyt on kahdella tytöllä kauluri ja lapaset laatikossa valmiina prinsessoja lämmittämään.
Nyt pitäisi päättää, luonko seuraavat silmukat lapasille vai sukille. Siinä pulma. :)

Sik ja sak

Syksyn Novita-lehdessä oli siksak-ohjeita ja se houkuttikin kokeilemaan, osaisinko minä neuloa siksakkia. Monta kertaa piti purkaa kaulurin alku ja kieltämättä alko jo tuntumaan turhauttavalta. Sinnikkäästi kuitenkin päätin, että "ei se nyt voi olla näin mahdotonta" ja aloitin uudestaan ja uudestaan. Hyvin kiharaisesta langasta luodut silmukat alkoi kuitenkin kulkemaan vihdoin ja viimein. Omaksi yllätykseksi huomasin, että käsissäni syntyykin jotain aivan ihanaa. Työ ei näyttänytkään niin kömpelöltä kuin pelkäsin. Melkein haluaisin itsellenikin tällaisen. Tämä kauluri on tehty 3-vuotiaalle tytölle. Tein hieman pienempänä kuin lehden ohjeessa ja vähän reiluksi se nytkin jäi. Mutta positiivista ajattelua kehiin eli meneepähän pidempään ja voipahan isosiskokin lainata. Ohjeesta poiketen en tehnyt tätä Nalle-langasta, vaan ostin Wool-lankaa siinä toivossa, että tämä herkkähipiäinen prinsessanikin voi tätä käyttää. :)
Tätäkin työtä on pakko pitää onnistuneena. Se on näppärämpi pienemmälle lapselle kuin kaulahuivi ja toimii niin lämmikkeenä kuin koristavana asusteena.
Pikku ystänäni suostui mallikseni pienen suostuttelun jälkeen, mutta kieltäytyi hymyilemästä kuvassa. Lisäksi sain palautetta, etteivät nämä värit häntä miellytä. :) Hän kyllä itse viime viikolla nämä valitsi, että ehkäpä nämäkin värit näyttävät paremmalta huomenna. Toivotaan näin. Näille kyllä tarvii varmaan tehdä lapaset kaveriksi. Ehkäpä seuraavaksi teenkin lapaset. En vielä tiedä itsekään.
Nyt vain piti heti saada tästä kuva, kun hetken jo jossain vaiheessa luulin, ettei tästä mitään tule. En malttanut edes tätä höyryttää kuvia varten. Suosittelen kokeilemaan siksakkia. Se oli kivaa puuhaa. Alla vielä kuva kaulurista kokonaisena. Tämä oli muuten ensimmäinen työ, jossa neuloin suljettua neulosta pyöröpuikolla ja ensimmäinen kaulaan tulevat työ. Koskaan en ole edes kaulahuivia valmiiksi saanut. Tämä oli siis aika iso askel minulle. :)