Polkasta pitsiä

Tässä onkin nyt uusin työni. Olen monta kertaa pysähtynyt haaveilemaan tästä kaulurista, jonka ohje on Novitan talvi 2012 -lehdessä. Toinen, mitä olen miettinyt, että haluaisin kokeilla joskus moniväristä lankaa vähän isommassa työssä. Nämä kaksi ajatusta yhdistäen lähdin kokeilemaan, mitä tästä tulisi ja lopputulos on mielestäni pirteä. Jospa tällaista ei heti tulisi vastaan. Käytin tähän koko 7-veljeksen kerän niistä joululahjalangoistani. On muuten ihana tunne, kun tuli kerrankin käytettyä joku lanka aivan alusta loppuun eikä kyseessä ole edes jämälankatyö. :) Jee! Tätä on nyt lasten kanssa vuorotellen mallailtu ja eiköhän tämä käy vuorotellen sekä äidin että tyttärien kaulassa. Harmi vain, että valokuvauksen aikaan minulla ei ollut apuria, niin tuli otettua tämmöinen kuva. Kauluri on huomattavasti elävämmän näköinen oikean ihmisen kaulassa. Ei kyllä harmita pätkääkään, että päätin tätä kokeilla. Omaksi yllätykseksi tämä vielä valmistuikin nopeammin kuin kuvittelin. Kun keskittyy kuvion tekemiseen, niin pituutta kertyy ihan huomaamatta. Kappaleen mitoiksi tuli 23 cm x 127 cm. Ohjeesta poiketen käytössäni oli 5 mm puikot (koska minulla ei vielä ole paksumpia), vaan ei tästä minun mielestä tullut liian pientä pitsiä. Ihana kauluri ja toivottavasti tämä palvelee meitä pitkään! Uskon niin.

Taisi käydä niin, että jäin koukkuun näihin kaulureihin. Monta kivaa ohjetta on löytynyt ja niitä on ehdottomasti kokeiltava. Yhteen odottelee jo langatkin laatikossa. Ennen sitä kuitenkin minun täytyy lunastaa lupaukseni ja tehdä villasukat kolmelle ihanalle tytölle. Kaksi isompaa tytärtäni valitsivat jo langat laatikosta ja niissä odottaakin mukavat puuhat. Lisäksi sain kirjeen 10-vuotiaalta kummitytöltäni, joka pyysi minulta villasukkia. Eihän sellaiseen pyyntöön vastata kieltävästi! Luvassa siis villasukkia vielä tälle keväälle. Nautitaan keväisestä auringosta! Tikuzin

Talvikauluri

Se pinkki palmikkokauluri oli niin kiva, että halusin tehdä vielä toisen. Ehkä joskus kolmannenkin. Ensin oli tarkoitus tehdä valkoinen, mutta eipäs mulla ollutkaan enää valkoista 7-veikkaa. Tällä kertaa punainen kerä kutsui minua ja se onkin loistava valinta neidin toppapukuun. Tämäkin työ meinasi epäonnistua, kun loppuvaiheessa tajusin, että kuvio on puoliksi tehty toisella tapaa ja puoliksi toisella. Ja tarkkaan kun katsoo, niin meneehän se ihan miten sattuu. Mikä siinä on, kun tänä talvena nämä jutut tökkii? Mietin asiaa hetken ja ajattelin, että eiköhän tuo asiansa aja ja mikäli joku multa asiaa kasvotusten kysyy, niin se on sitten niin tarkoituksella. ;) Nätti kauluri ja ehdottomasti tarpeellinen tytölle, niin saa kaulansa suojattua. Tuo haalarin vetoketju kun ei tahdo aina nousta aivan ylös saakka. Olisiko sitte lapasten vuoro?

Housujen "tuunausta"

Kaikkihan lähti siitä, kun meidän neiti istui uudet gollegehousut jalassaan kiikkuun, josta törrötti naula. Tottakai ne oli silloin uusimmat housut eivätkä mitenkään halvatkaan. Harmistunut äiti nakkasi ne kaappiin, koska ei raaskinut niitä hävittää. Tarkoitus oli kysyä, jos ne joku osaisi jotenkin korjata. Sitten tuli tämä kevättalvi, kun ne housut taas tupsahtivat käsiini ja katsoin niitä haikeudella. Nakkasin ne tällä kertaa mukaan kassiini ja lähdimme aamulla lasten kanssa ompelukerhoon kysymään vinkkejä muilta. Ensimmäisenä eräs nainen näytti minulle Ottobren lehteä. Siinä oli kuva paidasta, johon oli tehty reikiä ja alle liimattu eri värisiä kankaan palasia. Idea oli niin hauska, että päätin tehdä siitä oman version. Tilkkulaatikosta löytyi kivasti keltaista kangasta, joka oli tarpeeksi pirteää tähän tarkoitukseen.

Tuumasta toimeen ja saksilla pari reikää lisää. Tällä hetkellä housuissa on kolme keltaista aukkoa. Mietin kyllä vielä, laittaisinko niitä lisää, mutta katsotaan nyt. Näistä tulee ihanat housut kesään ja miksei jo nyt talveenkin. Tälle pitää kyllä saada joku saman tyyppinen yläosa vielä kaveriksi. Alle vielä liitän pari kuvaa, miltä housut näyttävät tällä hetkellä.

Tältä housut näyttävät edestä...

...ja tältä takaa.

Vuoden ensimmäinen valmistunut työ

Kauan siinä menikin. Tämä vuosi ei oikeen suju käsitöiden suhteen. Kokeilin useaan otteeseen kirjoneulesukkien tekoa, vaan kuvio ei mitenkään toiminut, niin luovutin sen projektin ja päätin aloittaa jotain ihan tavallista. Suurin syy oli se, etten jaksanut enää kokeilla, tarviiko työtä purkaa jälleen. Tämmöiset peruslapaset ovat olleet pitään työlistalla ja sanonkin näitä välilapasiksi, sillä nämä tulevat olemaan sellainen lisälämmike kinttaiden, kämmekkäiden ja toisten lapasten kaverina. Lankana tässä on nalle ja mallia katsoin Novitan ohjeesta. Nämä ovat kuitenkin oma versio niistä, mutta sen verran uutta minäkin kokeilin, että tein ensimmäistä kertaa nirkkoreunuksen. Ja oli ihana jälleen oppia jotain uutta ( ja jopa onnistua pitkästä aikaa) ja uskon, että näitä reunoja teen jatkossakin käsineisiin.

Lahjoja pukilta

Menin tässä sanomaan syksyn aikana, että olisi ihanaa saada lahjaksi lankoja. Harkitsin jopa, että paketoin itse itselleni, vaan en sitten viitsinyt, kun päätin neuloa noita edellisiä ensin pois. En kyllä osannut aavistaa, että ylllättyisin näin. Yksi aamu oli terassilla yksi joulupaketti, jossa luki minun nimi. Tiesin kyllä heti, kuka sen oli jättänyt ja vein sen sitten odottamaan aattoa. Kolme kerää 7-veikkaa. Mä olin aika yllättyny ja olihan se ihana lahja! Eiköhän näistä jotain kivaa keksitä. Raitalangalle en ole vielä päättäny, mitä tekisin, mutta noille kahdelle on jo suunnitelmat valmiina. Ideoita Raita-langalle saa kyllä kirjoittaa tänne. Katsotaan, jos vaikka joku niistä iskisi kipinää. :)

Toinen ihana joululahja oli omalta mummultani. Olen joskus mummunkin kuullen puhunut, että haluaisin oppia virkkaamaan ja hän päätti antaa minulle tämän kirjan, jossa on vinkkejä virkkaukseen. Kirjasta löytyi pirteitä ideoita ja myös vanha tuttu isoäidinneliö, jota taidan itse asiassa kokeilla kevään aikana. Ainakin kouluaikana niistä tykkäsin, niin miksi en sitten nyt.. ;) Ihania lahjoja. Nämä varmaan näkyvät kevään aikana enemmän tai vähemmän töissäni. 

Pieni kortti pienelle tytölle

Käytiin joulukuussa kummitytön syntymäpäivillä ja tein pienen kortin hänelle. Tämäkin juttu on näköjään jäänyt lisäämättä blogiin, vaan onhan tuosta onneksi kuvat otettu (toisin kuin joulukorteistamme), niin lisäillään sitten näin jälkikäteen.

Jälleen olen tyylilleni uskollisena pysynyt hyvin yksinkertaisessa mallissa. Pieni vaan on kaunista. :) Kortin loru kuuluu: 

"Kummityttö 1 vee

 äidin sylissä hymyilee.

Iloisesti taputtaa 

kun lahjakäärön saa. 

Onnea sulle, onnea vaan 

tänään yhdessä toivotetaan!"

Vuoden viimeinen merkintä

Vuosi 2012 alkaa jäädä taakse päin ja täytyy sanoa, että olen onnistunut palauttamaan mieleeni paljon ja oppinut sitäkin enemmän. Setäni on kyllä aivan oikeassa sanoessaan: "Koskaan et saa sanoa, ettet osaa, jos et oo ees yrittäny!". On ollut ihanaa huomata, ettei asiat loppujen lopuksi niin vaikeita olekaan ja pulmallisiin tilanteisiinkin löytyy ratkaisu. Netin välityksellä löytyy aina joku, jolla on ollut vastaava tilanne. Ihana juttu! Se innostaa jatkamaan.

Minun viimeisimmäksi töiksi tälle vuotta tulivat lapaset. Hoksasin tuossa Joulun aikaan, etten ole tehnyt lainkaan lapasia pienimmälle tytölle ja niin otinkin käsiini ensimmäiset langat laatikosta ja näin, että siinähän ne on. Lankana on luonnonvalkea Nalle ja Nallen kukkaketo, jonka nimi taitaa olla Kirsikkapuu, jos en ihan huti muista. Kukkaketo on tullut minulle langanvaihdosta ja sitä on niin sopivan vähän, että sen voi hyödyntää johonkin pieneen. Nämä ovat ihan tavalliset lapaset, mutta minulle silti tärkeät, sillä ne ovat ensimmäinen pari kuopukselleni. Ihana antaa hänellekin jotain ihan omaa eikä aina siskojen jäljiltä.

Viimeisin työni on vanhimmat tyttäreni toive. Hän on jo 6-vuotiaana niin määrätietoinen, että kertoo ERITTÄIN  tarkkaan, mitä haluaa. Värit ja malli ilmoitettiin tarkkaan ja äitihän teki kuten prinsessa pyysi. Itse olisin tehnyt värit toisin päin, vaan täytyy sanoa, että nämähän ovat IHANAT! Lankana on Woolia edelleen niistä, mitä on jäänyt aiemmista töistä. Siinäpä neki näyttää hissunkissun kuluvan. Kahdet Ailit on siis nyt tehty ja eiköhän meidän kahden muunkin neidin kuulu omat Ailit saada. Saa nähdä, tuoko vuosi 2013 sen tullessaan.

Tempaus jää nyt tämän blogini mukaan kesken. Todellisuudessa olen tehnyt juuri 12 paria, vaan kun yksi pari jäi kuvaamatta, niin raportointini ei ole täydellistä. Ehkä mun pitää vähentää yksi pari ensi vuoden lapasista, että kelpuutan itseni seuraavaan koitokseen. ;)

 

Toivotan kaikille hauskaa vuoden vaihdetta ja ihanien kokemuksien täyttämää vuotta 2013! Menen itsekin nyt katsomaan raketteja ja suunnittelemaan seuraavaa työtäni. Olisiko jo sukkien vuoro? Tai kokeilisinko tehdä huivin? Kun tietäisi itsekin. :) Näpertäjä kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Toivottavasti minulla on teille paljon annettavaa myös ensi vuonna!