Vuoden viimeinen merkintä

Vuosi 2012 alkaa jäädä taakse päin ja täytyy sanoa, että olen onnistunut palauttamaan mieleeni paljon ja oppinut sitäkin enemmän. Setäni on kyllä aivan oikeassa sanoessaan: "Koskaan et saa sanoa, ettet osaa, jos et oo ees yrittäny!". On ollut ihanaa huomata, ettei asiat loppujen lopuksi niin vaikeita olekaan ja pulmallisiin tilanteisiinkin löytyy ratkaisu. Netin välityksellä löytyy aina joku, jolla on ollut vastaava tilanne. Ihana juttu! Se innostaa jatkamaan.

Minun viimeisimmäksi töiksi tälle vuotta tulivat lapaset. Hoksasin tuossa Joulun aikaan, etten ole tehnyt lainkaan lapasia pienimmälle tytölle ja niin otinkin käsiini ensimmäiset langat laatikosta ja näin, että siinähän ne on. Lankana on luonnonvalkea Nalle ja Nallen kukkaketo, jonka nimi taitaa olla Kirsikkapuu, jos en ihan huti muista. Kukkaketo on tullut minulle langanvaihdosta ja sitä on niin sopivan vähän, että sen voi hyödyntää johonkin pieneen. Nämä ovat ihan tavalliset lapaset, mutta minulle silti tärkeät, sillä ne ovat ensimmäinen pari kuopukselleni. Ihana antaa hänellekin jotain ihan omaa eikä aina siskojen jäljiltä.

Viimeisin työni on vanhimmat tyttäreni toive. Hän on jo 6-vuotiaana niin määrätietoinen, että kertoo ERITTÄIN  tarkkaan, mitä haluaa. Värit ja malli ilmoitettiin tarkkaan ja äitihän teki kuten prinsessa pyysi. Itse olisin tehnyt värit toisin päin, vaan täytyy sanoa, että nämähän ovat IHANAT! Lankana on Woolia edelleen niistä, mitä on jäänyt aiemmista töistä. Siinäpä neki näyttää hissunkissun kuluvan. Kahdet Ailit on siis nyt tehty ja eiköhän meidän kahden muunkin neidin kuulu omat Ailit saada. Saa nähdä, tuoko vuosi 2013 sen tullessaan.

Tempaus jää nyt tämän blogini mukaan kesken. Todellisuudessa olen tehnyt juuri 12 paria, vaan kun yksi pari jäi kuvaamatta, niin raportointini ei ole täydellistä. Ehkä mun pitää vähentää yksi pari ensi vuoden lapasista, että kelpuutan itseni seuraavaan koitokseen. ;)

 

Toivotan kaikille hauskaa vuoden vaihdetta ja ihanien kokemuksien täyttämää vuotta 2013! Menen itsekin nyt katsomaan raketteja ja suunnittelemaan seuraavaa työtäni. Olisiko jo sukkien vuoro? Tai kokeilisinko tehdä huivin? Kun tietäisi itsekin. :) Näpertäjä kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Toivottavasti minulla on teille paljon annettavaa myös ensi vuonna!

Kirjoneuletreeniä

Sormia syyhyäisi jo kovasti kokeilemaan vähän haastavampia kuvioita lapasiin kirjoneuloen. Montaa kuviota mielessä puntaroin ja katsotaan, mihin niistä sitten päätän ryhtyä. Tätä varten kuitenkin haluan vielä harjoitella kahden langan taktiikkaa ja etsin esiin ohjeen, jossa sitä saa treenata. Kyseessä perinteinen isännän kuosi, mutta vaihtelun vuoksi tein sen "duudsonien" väreissä. Näihin löytyy ohje Novitan kautta, jos haluaa kokeilla, vaikka varmasti tämä kuvio on niin perinteinen, että ohjeen voi saada muualtakin.
Kokeilin, onnistuisiko langan kuljetus, jos langan pyöräyttää kolmen silmukan välein ja se näkyi toimivan. En tiedä, miten kokeneemmat neulojat se yleensä tekevät, mutta hyvin se onnistui eikä siitä onneksi tullut niin kireä kuin pelkäsin. Aivan loistavaa, että päätin nämä tehdä, sillä nyt sain vähä itsevarmuutta askelta edemmäs. Kirjoneuleissa on sitä jotain, mikä jotenkin houkuttaa. Nämä lapaset lähtevät eräälle ihanalle pojalle, joka ei missään nimessä ole duudsoni, vaikka vauhti joskus yltyisikin. Hän taitaa olla pikemminkin Vaahteramäen Eemeli: ei mitenkään ilkeä, vaan niin kovin utelias. ;) Nämä ovatkin sitten julkaisujärjestyksessä tämän vuoden 9. pari. :) Voi että mua jännittää, miten mun käy tuon tempauksen suhteen!

Innostunut Aileista

Pitkästä aikaa saan itseni tähän koneelle ja kertomaan muillekin jotain aikaansaannoksistani. Joulukuu on minun osalta mennyt niin lujaa, etten oikeasti ole tahtonut perässä pysyä ja aika moni omista suunnitelmistani ei onnistunut. Ihan kuin elämässä olisi sellainen ajanjakso, jonka aikana mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta ei se mitään. Hymyssä suin tästä selvittiin ja eteenpäin kahlataan, kuin muori lumihangessa.

Tähän merkintään laitan eilen valmiiksi saamani lapaset, jotka tein tyttärelleni. Olen joskus törmännyt Aili-lapasten ohjeeseen ja päätin jo silloin, että joskus kokeilen ohjetta, kun näyttivät niin näteiltä. Omakin mummuni oli nimeltään Aili ja nyt kun Joulun lähestyessä taas pieni ikävä sinne taivaassa olevaan syttyi, niin päätin tehdä nämä. Monta ihanaa muistoa ja hymyjä mielessä pyöri näitä tehdessä ja kieltämättä täytyy sanoa, että nyt näiden valmistuttua on ihan selvää, että ikävä on käsitelty.

Ohje on toisesta blogista, johon laitan alle linkin. Lankana käytin Woolia, jota jäi aikasemmista projekteista. Käytin kolmoskoon puikkoja ja silmukkamäärä oli sama kuin ohjeessa, vaikka käsine tulikin 4-vuotiaalle. Aivan sopivat kuitenkin ja tyttö oli iloinen, kun sai uudenlaiset lapaset. Näissä on hänen mielestään joulukuusi. <3 Äitikin innostui näistä niin paljon, että näitä tulee takuulla vielä lisää! Viimeistään taas, kun tulee mummua ikävä.

Ohje näihin löytyy täältä.

Parit lapaset on tässä välillä valmistunut, mutta pahasti näyttää siltä, että minä kuulun nyt niihin epäonnistujiin tässä lapastempauksessa. Päätin kuitenkin, että lukuun 12 päästään ja lapasten teko ei lopu ennen kuin olen ne valmiiksi saanut. Koitan saada kuvia lopuista lapasista vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti saitte kaikki nauttia ihanasta Joulusta! Minä laitan puikot suihkimaan! :)   -Tikuzin-

Sinistä laatikon pohjalta

Tuli sellainen yhtäkkinen inspiraatio käyttää näitä värejä, kun ystäväni pojalla oli näissä väreissä fleecetakki. Kirjoneulekuvio on sama kuin aiemmissa, mutta jotenkin näistä tuli siltikin omanlaisensa. Että kyllä monivärilangoillakin on eroja. Nämä langat ovat Nallea ja jos muistan oikein, niin tuon sinisen langan nimi on Colori. Jälleen ihanalta tuntuu, kun saa vanhoja lankoja kulumaan. Kohta on lankalaatikossa tilaa uusille kerille. Tänään mietin kaupassa, että olisiko ihan hullua laittaa itselle joulupakettiin uusia lankoja. :)  En kuitenkaan vielä ostanut. Nyt kulutetaan näitä pois. Suotta ne tuolla laatikossa lojuu. Eihän niitä sitä varten ole ostettu. Täytyy vain etsiä kivoja kokeilun arvoisia ohjeita. Nyt pitää taas heittää kolikkoa, että millaisia lapasia kokeilen seuraavaksi. Entten tentten minulle ja mukavaa viikonloppua kaikille muille! 

Lankalaatikon tyhjennystä

Hyvää vauhtia alkaa lankalaatikko tyhjenemään ja vaihtelua lapasiin hain isänpäiväsukista. Tai niistä PITI tulla isänpäiväksi sukat, vaan ei se nyt ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Onneksi mun isällä on tänään syntymäpäivä, niin vein ne synttärilahjaksi sille tänään. Malli on sama, jota olen kokeillut aiemminkin, mutta halusin nähdä kuvion yksivärisen langan kanssa. Lisäksi tein ohjeesta poiketen varten yhden kuvion lisää, jotta saisin näistä vähän pidemmät. Komeat sukat näistä tuli ja näkyhän nuo isällekin kelpaavan. Mietin niiden edellisten lapasten jälkeen, että miten sitä jaksaa lapasia vielä tehdä ja tempaukseen kuitenkin vielä useampi pari uupuu. Mutta nyt tuntuukin siltä, että villasukkia tehdessä alkoi lapaset taas kiinnostamaan. Eiköhän tässä ainakin lähemmäs tavotetta päästä, jollei ihan perille. :) Onneksi on aikaa ja nyt hieman haluakin jatkaa sitä hommaa. Sitähän voi vaikka kutoa tässä, kun oottelee lunta maahan. Koskahan sekin päivä tulee?

Kummipojalle lapaset

 

Tein tässä syksyllä päätöksen, että kulutan nyt pois laatikon pohjalta lankoja, kun niitä nyt sattuu olemaan aika paljon. Laitoin kummipojalle joku aika sitten kirjeen, jossa pyysin häntä piirtämään kuvan omasta kädestään ja tuomaan minulle. Valitsin väreiksi kuvassa olevat ruskea ja vihreä polkka-kerä. Mietin tovin kuviota, jota käyttäisin ja päädyin tähän ohjeeseen, jonka löysin Novitan nettisivuilta. Sen verran tätä muokkasin, että tein tähän kiilapeukalon ja varresta pidemmän ja muutenkin omanlaiseni. Näistä tuli mun mielestä aika hienot ja mun mielestä saajansa näköiset. Omien laskujen mukaan posti on jo vienyt nämä lapaset perille, niin uskallan kuvan liittää. Toivottavasti poika tykkää ja lapaset ovat hyvän kokoiset.
Mukava lisätä vaihteeksi käsityökin blogijuttuihin. Ja ihanaa, kun saan käytettyä jämäkeriä pienemmiksi. Sitä samaa rataa olisi tarkoitus vielä jatkaa. Tässä vaiheessa vuotta alkaa jännittämään, saanko loput lapaset tämän vuoden 12 parista tehtyä ajoissa. Iik! No aika näyttää. Toivottavasti kuitenkin saan.

Onnittelukortti hääparille

Pitkästä aikaa piipahdan taas blogissa. Kaiken näköistä säpinää taas tähän syksyyn tulee, vaan jotain pientä aina välillä tulee tehtyäkin. Käsitöitä suunnittelen kovasti ja aika monta juttua onkin tarkoitus ennen joulua tehdä mm. loput lapaset tämän vuoden tempaukseen. Niistä lisäilen kuvia sitä mukaa, kun lahjat ovat saajallaan. Nyt kuitenkin lisään kuvan eräästä kortista, jonka askartelin kesällä. Tämän kortin kuvat on jäänyt jostain syystä laittamatta blogiin, vaan vielähän tämänkin ennätti tehdä. Korttiin tuli käytettyä hyvin yksinkertaisia ideoita: lahjapaperin loppua, lahjapaperinarua ja tekstitarraa. Omaan silmään se ei muuta kaivannut, joten jätin ylimääräiset yksityiskohdat pois. Tästä tuli aika ihana, vaikka itse kehunkin.

Palmikon harjoittelua

Toinen tyttökin halusi kaulurin ja näytti minulle kuvaa 7-veljeksen lehdestä. En ole aikaisemmin palmikkoa tehnyt, mutta lupasin yrittää. Tässä nyt on tulos ja ainakin neiti vaikutti tyytyväiseltä. Itse en ole varma, onnistuinko kunnolla, mutta aivan käyttökelpoinen kauluri tämä on. Jännitän vain kovasti, että kutittaako tämä tytön kaulaa ja tuleeko hänellä sitten käytettyä tätä. Aika sen näyttää. Itse hän kyllä vakuutti tottuvansa. On kuulemma tärkeää, että kauluri on samaa pinkkiä kuin hänen lapasensa. Ihana, kun hän on niin tarkka, vaikka täyttää vasta kuusi. ♥
Tätä oli ihan mukava harjoitella ja yritinkin tehdä tätä aivan rauhassa. Täyttä keskittymistä harvoin saan omiin töihini, kun meillä tämä elo on joskus kovin tapahtumarikasta, mutta yritin tehdä tätä iltaisin, että saisin kuvion kulkemaan oikein. En kyllä ole varma, menikö se ihan mallin mukaan, mutta kivan näkönen tästä kuitenkin tuli minun silmissä. Ja ehkä tähän palmikon tekemiseenkin harjaantuu, kun vain tekisi näitä enemmän. Kivaa kuitenkin, että sai taas kerran oppia paljon uutta. Tässä oli sekin kivaa vaihtelua, että edellisestä kaulurista poiketen tätä ei neulottu pyöröpuikolla vaan sukkapuikoilla ja joskus vähän hymyilyttikin tunne, että tekee valtavaa sukan vartta. :) Mutta nyt on kahdella tytöllä kauluri ja lapaset laatikossa valmiina prinsessoja lämmittämään.
Nyt pitäisi päättää, luonko seuraavat silmukat lapasille vai sukille. Siinä pulma. :)

Lapasillekin hieman siksakkia..

Nyt sai pikku neiti kaulurilleen kaveriksi lapaset. Lankoina edelleen samat wool-kerät kuin kaulurissakin. Idea näihinkin tuli Novitan lehdestä, joissa oli ohje siksak-kämmekkäisiin. Lehden ohjeella en näitä tehnyt, sillä niistä olisi takuuvarmasti tulleet liian suuret. Mukavaa harjoitusta niin siksakkiin kuin kiilapeukaloonkin. Lisäksi iloitsen, että olen saanut yhden setin nyt valmiiksi, kun lapasille on kaverina myös samalla kuviolla kauluri. Toinenkin tyttö haluaisi kaulurin lapasilleen kaveriksi. Itsepä taisin tähän leikkiin ryhtyä. :)
Hieman kyllä mietityttää tämä lankavalinta, sillä tuo Wool tuntui käsissä paljon heikommalta kuin 7-veljestä tai Nalle. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin jonku aikaa kestäisivät. Aikapa senkin näyttää. Ihana syyspäivä taas! Nautitaan siitä!

Mustat tennarit

Muistin tuossa, että tämäkin kuva on jäänyt koneelle lojumaan enkä ole tästäkään merkintää tehnyt. Tein tuossa alkukesästä nämä kaverille. Näihin halusin kokeilla, miten passaisi, jos alottaisinkin sukkavarren valkoisella. Näin siitä voi halutessaan taittaa vaikka raidan ja pitää vähän matalammalla varrella. Myös pitkässä varressa raita näyttää kivalta. Näissä sukissa jotenkin tuo valkoinen väri menee tasapainoon. Näissä mun sukissa jotenki tuntuu, että varressa olisi hyvä olla sitä valkoista, kun en saa niitä virkkausmerkkejä tuohon kylkeen tehtyä. Mikähän siitäkin kynnyksestä tekee niin korkean? Toivottavasti se päivä kuitenkin tulisi, että minäkin tartun siihen ohueen virkkuukoukkuun ja taiteilen jotain kivaa siitä ohuesta virkkauslangasta. Jäämme odottamaan sitä. :)

Elämäni ensimmäinen kiilapeukalo

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun kysyin 5-vuotiaalta tyttäreltäni, pitäisikö hän vaaleanpunaista siksak-kauluria. Neidille moinen ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi ehdottomasti tumman pinkin kaulurin. Yritin kertoa, että ei minulla ole sitä pehmeää villalankaa kuin vaaleanpunaisena ja violettina, että tummaa pinkkiä ei edes valmisteta. Ainoa, mitä on tummaa pinkkiä, on toisenlainen lanka, joka kutittaa varmasti kaulaa. Neiti halusi kokeilla lankaa ja painoi 7-veljeksen kerän kaulaa vasten. Vastaus kuului: "No kutittaahan se, mutta tämä väri on niin hyvä, ettei se haittaa.". Täytyynee siis tehdä neidille kauluri 7:stä veljeksestä. Tässä lähiaikoina haasteekseni siis tuleekin palmikkokauluri 7-veljeksen lehdestä enkä ole ollenkaan niin varma, miten siinä käy. En ole ikinä palmikkoa tehnyt. Lankalaatikosta pisti kuitenkin silmään pienen pieni kerä, jonka käärin pinkistä 7-veljeksen langasta ja se jotenkin näytti silmääni lapaselta. Oli siis pakko tehdä lapaset ja halusin sitten vihdoin ja viimein tutustua kiilapeukalon tekoon. Luin ohjeen 7-veljeksen lehdestä ja se vaikutti niin helpolta, etten ymmärrä, miksi kuvittelinkaan sitä vaikeana. Tässä neulomisessa on kivaa, että näistä yksinkertaisistakin töistä oppii paljon. Neiti sai nyt sitä tummaa pinkkiä ja nämä lapaset siis saavat jollain aikataululla kaverikseen sen pinkin kaulurin. Jännityksellä odotan, kauanko sen tekemiseen menee. Piti vähän muistella ketjusilmukankin tekoa. Ei se nyt aivan tuoreessa muistissa ollut, mutta ehkä ne nuo kukat muistuttaa sitä kuvaa, joka lehdessä on. Ainakin 5-vuotias mussukkani oli tyytyväinen. Nautitaan syksystä! -Näpertäjä-

Tempaus tehty

Eihän näitä meinaa muistaakkaan, että on tullu osallistuttua pariin tempaukseen. Tuli vaan mieleeni, että olen nyt liittänyt 12 sukkaparin kuvan blogiini ja näin ollen todistusaineisto tempaukseen "12 sukkaparia vuoden 2012 aikana" on esillä. Sukkien neulominen ei varmasti lopu tähän. Niitä on tällekkin syksylle muutamat haaveissa tehdä. Varmaan joulupakettiinki lähtee. Mutta lapasiahan tässä pitää tehdä, jos niitäkin meinaa sen 12 paria tehdä. Ja nekin kyllä tulevat tarpeeseen. :)

Ihanaa, kun on tällaisia tempauksia. Tämä tunne sen saavuttamisesta on hieno.
Alla linkistä löytyy minun 12 sukkaparia.

http://napertaja-tikuzin.blogspot.fi/search/label/Villasukat

Sik ja sak

Syksyn Novita-lehdessä oli siksak-ohjeita ja se houkuttikin kokeilemaan, osaisinko minä neuloa siksakkia. Monta kertaa piti purkaa kaulurin alku ja kieltämättä alko jo tuntumaan turhauttavalta. Sinnikkäästi kuitenkin päätin, että "ei se nyt voi olla näin mahdotonta" ja aloitin uudestaan ja uudestaan. Hyvin kiharaisesta langasta luodut silmukat alkoi kuitenkin kulkemaan vihdoin ja viimein. Omaksi yllätykseksi huomasin, että käsissäni syntyykin jotain aivan ihanaa. Työ ei näyttänytkään niin kömpelöltä kuin pelkäsin. Melkein haluaisin itsellenikin tällaisen. Tämä kauluri on tehty 3-vuotiaalle tytölle. Tein hieman pienempänä kuin lehden ohjeessa ja vähän reiluksi se nytkin jäi. Mutta positiivista ajattelua kehiin eli meneepähän pidempään ja voipahan isosiskokin lainata. Ohjeesta poiketen en tehnyt tätä Nalle-langasta, vaan ostin Wool-lankaa siinä toivossa, että tämä herkkähipiäinen prinsessanikin voi tätä käyttää. :)
Tätäkin työtä on pakko pitää onnistuneena. Se on näppärämpi pienemmälle lapselle kuin kaulahuivi ja toimii niin lämmikkeenä kuin koristavana asusteena.
Pikku ystänäni suostui mallikseni pienen suostuttelun jälkeen, mutta kieltäytyi hymyilemästä kuvassa. Lisäksi sain palautetta, etteivät nämä värit häntä miellytä. :) Hän kyllä itse viime viikolla nämä valitsi, että ehkäpä nämäkin värit näyttävät paremmalta huomenna. Toivotaan näin. Näille kyllä tarvii varmaan tehdä lapaset kaveriksi. Ehkäpä seuraavaksi teenkin lapaset. En vielä tiedä itsekään.
Nyt vain piti heti saada tästä kuva, kun hetken jo jossain vaiheessa luulin, ettei tästä mitään tule. En malttanut edes tätä höyryttää kuvia varten. Suosittelen kokeilemaan siksakkia. Se oli kivaa puuhaa. Alla vielä kuva kaulurista kokonaisena. Tämä oli muuten ensimmäinen työ, jossa neuloin suljettua neulosta pyöröpuikolla ja ensimmäinen kaulaan tulevat työ. Koskaan en ole edes kaulahuivia valmiiksi saanut. Tämä oli siis aika iso askel minulle. :)

Ryppyvarsisukat

Tässä uusimmat sukkani, jotka sain kesäloman lopulla valmiiksi. Tämä tuli työn alle, kun etsin jotain ohjetta Nalle-langalle ja ajattelin tehdä vain jotkut sukat Nallesta. En edes tiennyt siinä vaiheessa, että kenelle. Lankaa vain piti saada kulumaan (kun sitä jostain syystä tuntui olevan useampi kerä). Novitan sukkalehdestä löysin sitten ohjeen näille ryppyvarsisukille ja nämä vaikuttavat aika monikäyttöisiltä. Ovat hyvät sukat kumppareihin ja lämmittävät kivasti pitkältäkin matkaa, kun ryppyvarsi kietoutuu ihanasti jalan ympärille. Nämä on myös kivan näköset, kun rypyttää vähän. Ovat vähän kuin säärystimet. Monikäyttöiset sukat ja kivat näin alkusyksyyn, kun ovat Nallesta. Minun muut sukkani on 7 veljestä ja sopivatkin sitten ihan pakkasten keskelle lämmittämään. Mutta eihän näin alkusyksystä VOI olla ilman villasukkia. Minä olen sen verta viluinen, että käytän villasukkia aika paljon. Näistä sukista olen erittäin iloinen ja mielestäni jokaisella kannattaisi olla tämän tyyppiset sukat. Ainoa, mikä vähän harmittaa, että nämä tuli tehtyä yksivärisenä. Ryppyvarresta tulisi varmasti kaunis raita tms. sävylangalla. Ehkä joskus teen vielä sellaisetkin. Harkitsin, että pitäisikö näihin virkata jotain koristeeksi kuten esim. värikäs kukka. Se voisi piristää sukkaa kivasti. Liitän pari kuvaa, jotka reipas 3-vuotiaani otti. Ne nyt saavat ajaa asiansa, ku näitä sukkia oli aika vaikea kuvata itse. :) Tätä vauhtia mulla on pari mestarikuvaajaa ja tämäkin homma helpottuu. Sitä odotellessa. Kiitän pikku apulaistani. Palkkio luvassa ja tuossa se puikoilla onkin tulossa. Siitä lisää (toivottavasti) pian.

Pikku prinsessan rannekkeet

Lisäilen tänne kuvan pikku tytön synttäripakettiin menneistä rannekkeista, jotka on vain jääny lisäämättä tänne. Pinkki lanka on 7 veljestä ja valkoinen on tuntematonta kimalteista lankaa, jota sain kaverilta. En oikein tiennyt, mitä siitä kokeilisin, joten testasin sitä näihin. Taitaa kuitenkin paremmin toimia vähän väljemmissä töissä, mutta näkyhän näistä kivat "rinsessarannekkeet" tulevan silti.

Tämä oli ihan hauska pikaprojekti ja varmaan toimivat kivasti leikeissä, mutta toivottavasti kelpaavat myös jatkoksi lapasille tai sormikkaille.

Lahja Näpertäjän kummitytölle

Kummityttö täytti 2 vuotta ja halusin kerätä hänelle lahjaksi Muumi-juttuja. Varsinainen lahja oli Niiskuneiti-pyyhe, jota halusin täydentää omatekoisella kortilla. Lisäksi halusin jotain pientä kivaa mukaan. Paketin matkaan meni pieni peltirasia, jonka sisälle pieni ystäväni sai muumien kiiltokuvia. Pääsee pikkuinenkin näpertämään. :) Rasiaan sujahti myös Niiskuneiti-heijastin. Toivottavasti pieni ystäväni piti lahjastaan ja iloitsee siitä paljon. Tänä vuonna Muumeja. Saa nähdä, mitä ensi vuonna.

Alla vielä kortti sisältä.

Farkkutennarit

Nuori herra vietti merkkipäiviään ja minä päätin tekaista hänelle tennarisukat. Farkun väristä lankaa oli jäljellä juuri sopiva määrä ja niin saatiin pojalle syntymäpäivälahja. Nämä ovat noin kokoa 31-32. Tein keväällä myös pojan äidille mustat tennarisukat, nii saavatpahan äiti ja poika nyt olla tennaritiiminä, kun illat kylmenevät.

Työn alla toppi

Kesä se vain kuluu ja vihdoin alkaa löytyä jo aikaa "puikotteluunkin". Otin askeleen eteenpäin ja päätin tehdä elämäni ensimmäisen paidan neuloen. Tämän topin ohje löytyy Novitan tämän kesän lehdestä. Nyt siihen on ensimmäinen kappale valmiina ja täytyy sanoa, että se valmistui nopeasti. Toivottavasti toinenkin kappale tulee yhtä sujuvasti. Ennen sitä vaan pari pientä työtä pitää tehdä, kun merkkipäivät lähenevät.
Kuvio tulee tähän langankiertoja tekemällä. Sekin on minulle uutta ja tästä taktiikasta pidän paljon.
Tämäkin on sellainen homma, jonka päätin aloittaa heti, kun se lehti ilmestyi, vaan niimpä tuo on jäänyt aloittamatta. Langat ja puikot ovat vain odottaneet tekijää. Työ on nyt kuitenkin puolessa välissä ja olen tyytyväinen. Tästä näyttäisi tulevan juuri sellainen kuin halusin. Nimitänkin tätä "kahvitopiksi" väriensä puolesta. Lisäksi nimi tuntuu sopivan sille hyvin, kun itse tykkään neuloessa juoda samalla kahvia. Lankakin on minulle uusi tuttavuus. Miami on kuitenki ihanan tuntuista lankaa ja se olikin se ratkaiseva seikka, joka motivoi näin ison työn aloittamiseen. Ja tästä olen päättänyt selvitä. Odotan innolla tämän valmistumista. Paitsi, ettei se vain odottamalla valmistu. :)
Laitetaan tästä nyt kuva tänne "kummittelemaan", niin se motivoi toisenkin kappaleen tekoon eikä tästä tulisi taas uutta työtä, joka ei valmistu.

Haaste

Hei!

Elisa heitti minulle haasteen ja tähän alkuun näytän, mitä hänen kysymyksiin vastasin.

1. Oletko saanut kerättyä voimia talvea varten kesälomallasi?

Kesä on ollut niin vauhdikas, että odotan talven rutiineja ja sitä kuuluisaa omaa aikaani. SITTEN on mun vuoro rentoutua. :)

2. Mikä oli mieleenpainuvin asia lomasi aikana?

Ei ole vielä lomaa vietetty, mutta odotan innolla lomareissua.

3. Oletko jo alkanut suunnittelemaan joululahjoja?

Kyllä. Muutamia ideoita mielen päällä. Ehkä jollekin saan tehtyäkin lahjan. Siinä yksi tavoitteeni syksylle.

4. Otitko osaa kesän aikana järjestettäviin neulehaasteisiin? Mihin?

En ole vielä, mutta NeulomOLYMPILAISET houkuttaa niin, että taidan osallistua.

5. Aiotko seurata Lontoon olympialaisia?

No tuskin kovin aktiivisesti, mutta ainahan treenatut mieskropat kiinnostaa. Tai siis URHEILU kiinnostaa mua.. :)

 

6. Mitä muita harrastuksia sinulla on kuin käsityöt?

Tykkään liikkua eri tavoin. Tänä kesänä harjoittelen rullaluistelua. Haluan voittaa pelkoni ja oppia luistelemaan hyvin.

7. Tuoko syksy uusia muutoksia elämääsi?

Tulee sen verran, että vanhin tyttäreni aloittaa esikoulun ja näin ollen vapaa ohjelmani arkisin saa uusia haasteita.

8. Oletko aloittamassa isoja käsityöprojekteja syksyllä?

En ole vielä päättänyt. Taidan kuulua niihin ihmisiin, että aloitan projetktit "yks-kaks-yllättäen". :)

9. Mikä on käsityöalue, jota et vielä osaa, mutta haluaisit oppia?

Virkkaaminen. Mutta ensin neulotaan! :)

10. Suosikkipaikkasi tehdä käsitöitä?

Kyllä se tämä oma kotisohva iltaisin on.

11. Mukavin lemmikki?

Tähän en osaa vastata. Itselläni ei lemmikkejä ole enkä niitä tähän elämänvaiheeseni kaipaakaan. :)

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten vähintään 5 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Minun kysymykseni tulevat tässä:

1. Onko kesäsää miellyttänyt?

2. Teitkö kivoja löytöjä ostosreissuilla?

3. Mitä kivaa uutta näit lomamatkalta/loman aikana?

4. Joko odotat syksyä?

5. Onko sinulla mitään käsityötä nyt kesken? Mikä? 

6. Teitkö käsitöitä jossain, missä et ole ennen tehnyt?

7. Oletko saanut uusia ideoita/kipinöitä tuleviin käsitöihin? Mistä?

8. Takkuiliko kesän aikana jokin työ?

9. Missä oli parhaat käsityöläisen tarviketarjoukset?

10. Maistuiko mansikat?

11. Mikä oli parasta tässä kesässä tähän mennessä?

Minä haastan tähän seuraavat (alla blogien nimet)

Pieni näyteikkuna

Tanssivat puikot

Taigalla

Neula ja vasara

Puikot ja koukku

Näihin kaikkiin blogeihin löytyy linkki osiostani: "Seuraamani blogit". Kannattaa käydä katsomassa. Sivuilta löytyy taitavia luomuksia.

Kiva tällainen haaste. Näihin on mukava joskus tarttua. Hauskaa loppukesää kaikille ja kiitos, kun seuraatte blogiani. Ilman teitä käsityölaatikkoni nousisi ylähyllylle vanhenemaan. :o)

Nautitaan loppukesästä ja käsitöistä kaikissa sen tarjoamissa muodoissaan!

Operaatio: Keijun kakut

Pitihän sitä keiju-sankarille kakut tekasta ja tällä kertaa toisen kakun teki ystäväni ja toisen minä itse. Koristelun tein kokonaan itse ja kieltämättä se oli mielenkiintoista puuhaa. Pahana päivän se ei kyllä minulta onnistuisi, sen verran kärsivällisyyttä se vaatii.

Ensimmäisessä kuvassa on neidin juhlakakku. En ole montaa sokerimassakakkua tehnyt, joten tämä homma ei aivan vielä rutiinilla mene. Ehkä joskus tämäkin sujuu niin, että lopputulos on siisti ja moitteeton. Hyvältä se kuitenkin maistui. Lainasin osan muoteista ystävältäni, jotta pääsin testaamaan tätä touhua. Lopputulos on kivan kesäinen kukkineen ja perhosineen. Sillä pitäähän keijun kakussa nyt kukkia ja perhosia olla. Kakku on täytetty mansikan palasilla ja sitruuna-tuorejuustovaahdolla.

Toinen kakku tuli ystävältäni koristeltavaksi. Tähän käytin sokerimassan lisäksi kermavaahtoa, kuten kuvasta näkyy. Mielessäni hahmottelin päivänkakkaraa, mutta ei se nyt aivan siltä näyttänyt. Hieman perhosia sinne tänne ja kaveriksi strösseleitä, niin nätti tuli. Tämän kakun sisällä oli minttusuklaatäyte ja tämä kakku kyllä sulasi suuhun. Sydämelliset kiitokset ystävälleni hienosta makuelämyksestä ja mahdollisuudesta harjoitella kakkujen koristeluja!

Kokeilussa kutsukortit

Pienen neidin merkkipäivä lähestyy ja sehän on juuri loistava tilaisuus äidille harjoitella korttien askartelua. Nämä juhlat eivät ole mitenkään suuret, mutta sitäkin rakkaammat. Päätin tehdä muutaman kutsun, jotta saan harjoitusta ja lähtökohtana käytin jo olemassa olevia tarvikkeita. Ainoa, mitä ostin, oli pieni tarra-arkki sekä pieni purkillinen sinisiä kukkakoristeita.
Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka itse kehunkin. Alta löytyy muutamia kuvia, jotka eivät hirveän tarkkoja ole, mutta eiköhän ne asiansa aja.

Tähän kutsuun "Kutsu"-teksti irtosi meille tulleesta kortista ja tällä kertaa se sai kaverikseen pienen kukan. Mielestäni tämä ei muuta tarvinnut, joten tällä kertaa nämä tulevat "less is more" -periaatteella.

Sisältäkin kortti on hyvin yksinkertainen. Värit korttiin tulevan keijusta ja mielestäni näistä tulee sellainen hempeä vaikutelma ja suloinen keiju-teema ilmenee kutsusta.

Tähän korttiin halusin kokeilla, saisiko ihan tavallisesta lahjapaperinauhasta jotain kivaa. Nauhan keskelle pujotin helmen ja rakensin pienen kukan. Nauha ei mennyt aivan täsmälleen niinkuin suunnittelin, mutta ehkä ensi kerralla onnistun paremmin. Ei se huonosti ole nytkään. Omasta mielestä lopputulos on kiva.

Ja sisältä kortista löytyy toinen keiju ja pehmeäpaperisista kukanlehdistä rakennettu kukka.

Tämä kortti sai vihreät koristeet vähän eri tavalla ja siitä tulikin pystykortti. Mielestäni tämäkin oli niin kaunis, ettei se muita koristuksia kaivannut. Ja jotenkin ajatus siitä, ettei tähän korttiin tullut tekstiä "Kutsu", ei häirinnyt minua, niin en kirjoittanut sitä siihen.

Tältä tämä näyttää sisältä. Kuvassa tuo vihreä paperi näyttää hailakammalta kuin todellisuudessa.

Tähän korttiin tein samoista paperisista koristeista lisää kukkia ja liimasin helmiä keskellä koristeeksi. Tästäkin tuli niin kiva, että päätin jättää kortin semmoiseksi. Nuo kukat ovat niin vaikuttavia, etteivät ne seurakseen muuta kaipaa. Ei edes sitä tekstiä "Kutsu".

Vielä yksi kukka kortin sisälle keijulle seuraksi ja se on siinä.

Tämä oli aika kiva päähänpisto ja nyt kun kyseessä ei ole niin fiinit juhlat, nii tykkäsin ajatuksesta, että jokainen saa omanlaisen kutsun. Ja kortit tosiaan antavat sellaisen vaikutelman kuin halusinkin. Niissä ei ole mitään liikaa, vaan ne ovat selkeitä ja niissä on jotain pientä kaunista. Silloinhan ne kuvastavat hyvin pienen neitokaisen syntymäpäiväjuhlia. Eikö?

Pienen tytön kortti

Hei kaikille pitkästä aikaa!
Alle laitan kuvaa pienen tyttövauvan kortista, jonka tein jo maaliskuussa, vaan vasta viime viikolla vein sen hänen perheelle. (Tänä keväänä tuntuu moni asia jäävän puolitiehen.) Tähän korttiin etsin varta vasten pieniä, kivoja juttuja ja heti ne kaupassa nähdessäni nappasin. Se on jotenkin niin kiva valita jokainen koriste yksitellen juuri kyseistä ihmistä ajatellen. Tällä periaatteella on niin ihana tehdä toiselle lahjaa. Vaikka kyse olisikin vain kortista. :)

Tämä kortti on pienelle Kerttu-vauvalle ja hänen perheelleen. Kaikkea ihanaa heidän perheelleen!

Käsitöitäkin on hieman tehty, mutta pääasiassa ollaan touhuttu pihalla. Näistäkin jutuista saan toivottavasti pian kuvia koneelle saakka. Ihanaa heinäkuuta meille kaikille!

Ylös, ulos ja hommiin!

Hepskukkuu!
Tovi on vierähtänyt viime merkinnästä. Tahtoo tähän aikaan vuodesta olla niin paljon kaikkea puuhaa, että tämä blogi uhkaa unohtua. Sukkiakin on tehty ja 12. pari on vielä vaiheessa ja odottaa, että joku kutoisin vielä viimeiseen sukkaan kantapään kärkineen. Nyt ollaan kuitenkin miehen kanssa puuhattu pihalla ja laitan nyt tännekkin kuvaa viikonlopun saavutuksesta.
Kerrottakoon niille, jotka eivät meillä koskaan käyneet, että tonttiamme rajasi ennen puinen aita, joka oli niin huonossa kunnossa, ettei enää pystyssä pysynyt. Ei haluttu rakentaa puista aitaa, vaan päätimme tehdä pensasaidan. Tämä projekti aloitettiin jo viime kesänä ja istutimme koristearonian taimet juurtumaan. Pienten lasten takia annoimme vanhan adan olla kuitenkin vielä viime kesän pystyssä, niin taimet saivat olla ensimmäisen kesän rauhassa. Nyt sitten mies otti vanhan aidan pois, lisäsimme multaa ja laitoimme katteeksi haketta. Olo on niin helpottunut, kun saimme tämän vihdoin valmiiksi. Kuvassa näkyvät vanhat aitaelementit nojaamassa talon seinää vasten, joten eron voi siitäkin hahmotella.
Ihana tästä tuli ja nyt sitä voi ihailla. :) Tämä ei vissiin ihan näpertämisestä mene, mutta itse se tehtiin ja hiki siinä tuli. Siitä syystä tämä kaunis aidan alku saa kunnian tulla blogiini. Kiitos rakkaalle miehelleni suuresta avusta! Tässä en olisi yksin onnistunut.

Uuden ohjeen kokeilua

Uusi sukkapari valmistui ja heti nappasin luurilla kuvat. Näistä tuli aika kivat, vaikka itse kehunkin. Minulta tilattiin sukat miehelle kokoa 46 ja sain itse valita, minkä väriset ja tyyliset niistä teen. Päätin kokeilla taas uutta ohjetta Novitan sukkalehdestä eikä kyllä harmita lainkaan. Ohje on lehdessä nimellä "Miehen ruotosukat". Nämä oli yllättävän helpot ja nopeat tehdä. Pohjavärinä on tummanruskeaa 7 veljestä ja kaverina sille 7 veljeksen vihreä polkka. Ajatus, että kuvio toistuisi eri sävyissä tehden kummastakin sukasta omanlaisen, vaikutti houkuttelevalta, niin oli pakko kokeilla. Lopputulos on mielestäni hauska, mutta sukat ovat silti tyylikkäät ja näin ollen sopivatkin saajalleen. Alle lisään vielä kuvan, jossa pitäisi kuvion erottua hieman tarkemmin. :)

Täällä taas

Tervehdys kaikille! Kevät tuo tullessaan niin monenlaista puuhaa, että tämä blogin pitäminen jää vähä retuperälle. Jotain on saatu aikaankin ja toivon mukaan saan kuvattua valmiit työt pian, että teilläkin olisi jotain seurattavaan. Pidän teitä kuitenkin sen verran jännityksessä, etten vielä kerro töistä sen enempää.

Tänään kävin katsomassa ihanaa pientä poikaa, joka oli vasta pari viikkoa vanha. Lasten kanssa yhdessä suunniteltiin ja touhuttiin kortti, jonka saattelemana onnittelut vietiin perille. Kortissa ei ole sen ihmeempää. Käytettiin jo olemassa olevia koristeita. Ainoa, mitä ostettiin, oli tuo lastenvaunujen mallinen pahvista ja rautalangasta tehty koriste. Aivan ihana askartelukoriste. Niitä ei vain voinu jättää kauppaan. Ja heti ne nähtyäni tiesin, että ne pitää juuri tälle pojalle ostaa. (Ja eräälle toiselle myös, mutta hänen kortti tulee tänne myöhemmin.)

Korttiin liimattiin eräs runo, jonka olen saanut kutsukortin mukana. Se oli pakko käyttää johonki, sillä se irtosi ehjänä itsestään kortista. Eihän semmoista voi heittää pois! Ei muuta kuin kuviosaksilla reunat siistimmiksi ja uuteen käyttöön. :) Tulipahan välillä kierrätettyäkin. Askarrellessa sitä teen ihan liian harvoin.

Täytyy tästä taas jatkaa matkaa, vaan eiköhän tänne pian uutta juttua tule. Toivottavasti saadaan nauttia tästä auringosta! Minä menen siitä nauttimaan juuri nyt. :)

"Pikku-Jussit"

Tennarisukista jäi vielä punaista lankaa ja halusin vielä sitä kuluttaa. Laatikossa olikin sopivasti harmaata, niin eihän siinä muuta vaihtoehtoa ole kuin Jussit. :) Itse olen helpottunut, että tulee kulutettua noita vanhojakin lankoja eikä pelkästään uusia värejä. Nämä värit on varmasti ensimmäisiä lankoja laatikossani ja lojuneet tuolla siis kauan. Tiesin, ettei tuota harmaata ole ihan tarpeeksi, joten päätin, että tässä on samalla tilaisuus kutoa kerä aivan loppuun, koska punasella voi tehdä työn loppuun. Itse asiassa lopputulos on omaan silmääni parempi kuin hahmottelin. Näitä oli kiva tehdä. Otin pienen "riskin" ja kokeilin tehdä nämä paksummilla puikoilla. Vaan eipä näistä niin kömpelön näköiset tuleetkaan kuin pelkäsin. Mielessä olisi eräs pikku ystävä, jolle näitä ajattelin tarjota. Nämä sukat ovat noin 30-31 kooltaan ja mallilleni siis hiukan isot. Lisäksi sukkamallini oli vähän vauhdikkaalla tuulella, niin kuvat ovat myös sen mukaiset. :) Eiköhän nämä kuitenkin asiansa aja. Mitähän sitä seuraavaksi?

Vauvalle pakettiin

Sukuamme kohtasi ilo ja saimme uuden pikku herran piristämään joukkoamme. Serkkuni ja rakkaan ystäväni ensimmäinen lapsi on itselleni suuri ilo, sillä tätä olen hiljaa mielessäni odottanut jo kauan. :) Mietin pitkään, että tälle pienelle haluaisin lahjaksi jotain muuta kuin vaatteita. Ja niin kuin yleensä, vastaus vain tupsahtaa silmieni eteen. Ostin setin, jossa oli Tammen Kultainen Juhlakirja, josta löytyy meille kaikille tuttuja tarinoita. Paketissa oli myös tarra-arkki, jossa kirjassa olevia hahmoja. Päätin heti, että käytän tarroja pieninä vihjeinä lahjasta. Tarroja löytyy paketista ja jopa postituspussiin laitoin muutaman tarran. En tiedä, muistavatko vauvan vanhemmat tarinat niin hyvin, että arvaisivat lahjan jo ennen avaamista, mutta toivottavasti paketin tutkimisessa oli edes hieman jännitystä.

Pari kuvaa kortista. Kortin teksti on "Rakastamme sinua kaikki. Hallitset kielemme, sydämemme, askeleemme. Olet pienintäkin pienempi, mutta suurempi kuin suurin."

Ja alla näkyy kuvassa, millaista postia pojan perheelle lähti. Paljon onnea sinne Keski-Suomeen vielä tätäkin kautta!

Tennarisukat

Jälleen on Novitan sukkalehteä selattu ja uutta ideaa kokeiltu. Hauskat sukat tuli ja näistäkin tykkään itse tosi paljon. Noiden kirjoneulesukkien jälkeen nämä tuntumat tietenkin ohuemmilta. Varmaan käytän näitä paljon kesäisin. Ensimmäistä kertaa tein sukkiin vahvistamattoman kantapään. Sekin ihan kivaa vaihtelua. Nämä sukat valmistui yllättävän nopesti. Ainoa, mikä näistä puuttuu, on virkattu merkki kylkeen. Mikäli saan sen joskus näihin tehtyä, niin laitan kuvaa. En vain malttanut olla laittamatta näistä kuvaa. Olen näistä niin innoissani! Tämä väri on lojunut lankalaatikkossani todella kauan. Ihanaa, että se vihdoin sai käyttötarkoituksen. Jostain kumman syystä kävin eilen ostamassa lisää lankoja ja jotenkin tuntuu, ettei nuo mun lankalaatikot vajene lainkaan. :) Loppuun kiitän vielä jälleen apukuvaajaani. Näiden jalkojen kuvaaminen voi joskus olla hiukan hankalaa yksin. Hauskaa viikonloppua kaikille! -Näpertäjä-

Koululaisen lapaset

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja tässä on ollut vaikka mitä puuhaakin. Lupasin pääsiäisenä eräälle 8-vuotiaalle tytölle, että teen hänelle sydänlapaset. Vähän muutin viivoitusta, että tulisi hieman eri näköinen kuvio kuin omissa. Jännä projekti tämä oli, kun en ole koskaan toiselle ihmiselle lapasia tehnyt. Lisää jännitystä tulee siitä, ettei mallikättä ollut saatavilla, niin lapaset tuli tehtyä arvioimalla kokoa. Toivottavasti nämä nyt on sopivat ja mieluisat. Vaikka blogiin tässä ei juuri mitään uutta ole, niin itselleni jälleen loistava, opettava työ. Nyt vain omat tyttäreni kuulemma haluavat tällaiset. :) Katsotaan, mihin väliin sellaista ennätän. Tästä siirryn seuraavaksi taas villasukkien pariin. Yhdet ovat parasta aikaa työn alla. Katsotaan, mitä niistä tulee. 

Jatketaan kevään viettoa hymyssä suin! -Näpertäjä-