Lapasillekin hieman siksakkia..

Nyt sai pikku neiti kaulurilleen kaveriksi lapaset. Lankoina edelleen samat wool-kerät kuin kaulurissakin. Idea näihinkin tuli Novitan lehdestä, joissa oli ohje siksak-kämmekkäisiin. Lehden ohjeella en näitä tehnyt, sillä niistä olisi takuuvarmasti tulleet liian suuret. Mukavaa harjoitusta niin siksakkiin kuin kiilapeukaloonkin. Lisäksi iloitsen, että olen saanut yhden setin nyt valmiiksi, kun lapasille on kaverina myös samalla kuviolla kauluri. Toinenkin tyttö haluaisi kaulurin lapasilleen kaveriksi. Itsepä taisin tähän leikkiin ryhtyä. :)
Hieman kyllä mietityttää tämä lankavalinta, sillä tuo Wool tuntui käsissä paljon heikommalta kuin 7-veljestä tai Nalle. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin jonku aikaa kestäisivät. Aikapa senkin näyttää. Ihana syyspäivä taas! Nautitaan siitä!

Mustat tennarit

Muistin tuossa, että tämäkin kuva on jäänyt koneelle lojumaan enkä ole tästäkään merkintää tehnyt. Tein tuossa alkukesästä nämä kaverille. Näihin halusin kokeilla, miten passaisi, jos alottaisinkin sukkavarren valkoisella. Näin siitä voi halutessaan taittaa vaikka raidan ja pitää vähän matalammalla varrella. Myös pitkässä varressa raita näyttää kivalta. Näissä sukissa jotenkin tuo valkoinen väri menee tasapainoon. Näissä mun sukissa jotenki tuntuu, että varressa olisi hyvä olla sitä valkoista, kun en saa niitä virkkausmerkkejä tuohon kylkeen tehtyä. Mikähän siitäkin kynnyksestä tekee niin korkean? Toivottavasti se päivä kuitenkin tulisi, että minäkin tartun siihen ohueen virkkuukoukkuun ja taiteilen jotain kivaa siitä ohuesta virkkauslangasta. Jäämme odottamaan sitä. :)

Elämäni ensimmäinen kiilapeukalo

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun kysyin 5-vuotiaalta tyttäreltäni, pitäisikö hän vaaleanpunaista siksak-kauluria. Neidille moinen ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi ehdottomasti tumman pinkin kaulurin. Yritin kertoa, että ei minulla ole sitä pehmeää villalankaa kuin vaaleanpunaisena ja violettina, että tummaa pinkkiä ei edes valmisteta. Ainoa, mitä on tummaa pinkkiä, on toisenlainen lanka, joka kutittaa varmasti kaulaa. Neiti halusi kokeilla lankaa ja painoi 7-veljeksen kerän kaulaa vasten. Vastaus kuului: "No kutittaahan se, mutta tämä väri on niin hyvä, ettei se haittaa.". Täytyynee siis tehdä neidille kauluri 7:stä veljeksestä. Tässä lähiaikoina haasteekseni siis tuleekin palmikkokauluri 7-veljeksen lehdestä enkä ole ollenkaan niin varma, miten siinä käy. En ole ikinä palmikkoa tehnyt. Lankalaatikosta pisti kuitenkin silmään pienen pieni kerä, jonka käärin pinkistä 7-veljeksen langasta ja se jotenkin näytti silmääni lapaselta. Oli siis pakko tehdä lapaset ja halusin sitten vihdoin ja viimein tutustua kiilapeukalon tekoon. Luin ohjeen 7-veljeksen lehdestä ja se vaikutti niin helpolta, etten ymmärrä, miksi kuvittelinkaan sitä vaikeana. Tässä neulomisessa on kivaa, että näistä yksinkertaisistakin töistä oppii paljon. Neiti sai nyt sitä tummaa pinkkiä ja nämä lapaset siis saavat jollain aikataululla kaverikseen sen pinkin kaulurin. Jännityksellä odotan, kauanko sen tekemiseen menee. Piti vähän muistella ketjusilmukankin tekoa. Ei se nyt aivan tuoreessa muistissa ollut, mutta ehkä ne nuo kukat muistuttaa sitä kuvaa, joka lehdessä on. Ainakin 5-vuotias mussukkani oli tyytyväinen. Nautitaan syksystä! -Näpertäjä-

Tempaus tehty

Eihän näitä meinaa muistaakkaan, että on tullu osallistuttua pariin tempaukseen. Tuli vaan mieleeni, että olen nyt liittänyt 12 sukkaparin kuvan blogiini ja näin ollen todistusaineisto tempaukseen "12 sukkaparia vuoden 2012 aikana" on esillä. Sukkien neulominen ei varmasti lopu tähän. Niitä on tällekkin syksylle muutamat haaveissa tehdä. Varmaan joulupakettiinki lähtee. Mutta lapasiahan tässä pitää tehdä, jos niitäkin meinaa sen 12 paria tehdä. Ja nekin kyllä tulevat tarpeeseen. :)

Ihanaa, kun on tällaisia tempauksia. Tämä tunne sen saavuttamisesta on hieno.
Alla linkistä löytyy minun 12 sukkaparia.

http://napertaja-tikuzin.blogspot.fi/search/label/Villasukat

Sik ja sak

Syksyn Novita-lehdessä oli siksak-ohjeita ja se houkuttikin kokeilemaan, osaisinko minä neuloa siksakkia. Monta kertaa piti purkaa kaulurin alku ja kieltämättä alko jo tuntumaan turhauttavalta. Sinnikkäästi kuitenkin päätin, että "ei se nyt voi olla näin mahdotonta" ja aloitin uudestaan ja uudestaan. Hyvin kiharaisesta langasta luodut silmukat alkoi kuitenkin kulkemaan vihdoin ja viimein. Omaksi yllätykseksi huomasin, että käsissäni syntyykin jotain aivan ihanaa. Työ ei näyttänytkään niin kömpelöltä kuin pelkäsin. Melkein haluaisin itsellenikin tällaisen. Tämä kauluri on tehty 3-vuotiaalle tytölle. Tein hieman pienempänä kuin lehden ohjeessa ja vähän reiluksi se nytkin jäi. Mutta positiivista ajattelua kehiin eli meneepähän pidempään ja voipahan isosiskokin lainata. Ohjeesta poiketen en tehnyt tätä Nalle-langasta, vaan ostin Wool-lankaa siinä toivossa, että tämä herkkähipiäinen prinsessanikin voi tätä käyttää. :)
Tätäkin työtä on pakko pitää onnistuneena. Se on näppärämpi pienemmälle lapselle kuin kaulahuivi ja toimii niin lämmikkeenä kuin koristavana asusteena.
Pikku ystänäni suostui mallikseni pienen suostuttelun jälkeen, mutta kieltäytyi hymyilemästä kuvassa. Lisäksi sain palautetta, etteivät nämä värit häntä miellytä. :) Hän kyllä itse viime viikolla nämä valitsi, että ehkäpä nämäkin värit näyttävät paremmalta huomenna. Toivotaan näin. Näille kyllä tarvii varmaan tehdä lapaset kaveriksi. Ehkäpä seuraavaksi teenkin lapaset. En vielä tiedä itsekään.
Nyt vain piti heti saada tästä kuva, kun hetken jo jossain vaiheessa luulin, ettei tästä mitään tule. En malttanut edes tätä höyryttää kuvia varten. Suosittelen kokeilemaan siksakkia. Se oli kivaa puuhaa. Alla vielä kuva kaulurista kokonaisena. Tämä oli muuten ensimmäinen työ, jossa neuloin suljettua neulosta pyöröpuikolla ja ensimmäinen kaulaan tulevat työ. Koskaan en ole edes kaulahuivia valmiiksi saanut. Tämä oli siis aika iso askel minulle. :)

Ryppyvarsisukat

Tässä uusimmat sukkani, jotka sain kesäloman lopulla valmiiksi. Tämä tuli työn alle, kun etsin jotain ohjetta Nalle-langalle ja ajattelin tehdä vain jotkut sukat Nallesta. En edes tiennyt siinä vaiheessa, että kenelle. Lankaa vain piti saada kulumaan (kun sitä jostain syystä tuntui olevan useampi kerä). Novitan sukkalehdestä löysin sitten ohjeen näille ryppyvarsisukille ja nämä vaikuttavat aika monikäyttöisiltä. Ovat hyvät sukat kumppareihin ja lämmittävät kivasti pitkältäkin matkaa, kun ryppyvarsi kietoutuu ihanasti jalan ympärille. Nämä on myös kivan näköset, kun rypyttää vähän. Ovat vähän kuin säärystimet. Monikäyttöiset sukat ja kivat näin alkusyksyyn, kun ovat Nallesta. Minun muut sukkani on 7 veljestä ja sopivatkin sitten ihan pakkasten keskelle lämmittämään. Mutta eihän näin alkusyksystä VOI olla ilman villasukkia. Minä olen sen verta viluinen, että käytän villasukkia aika paljon. Näistä sukista olen erittäin iloinen ja mielestäni jokaisella kannattaisi olla tämän tyyppiset sukat. Ainoa, mikä vähän harmittaa, että nämä tuli tehtyä yksivärisenä. Ryppyvarresta tulisi varmasti kaunis raita tms. sävylangalla. Ehkä joskus teen vielä sellaisetkin. Harkitsin, että pitäisikö näihin virkata jotain koristeeksi kuten esim. värikäs kukka. Se voisi piristää sukkaa kivasti. Liitän pari kuvaa, jotka reipas 3-vuotiaani otti. Ne nyt saavat ajaa asiansa, ku näitä sukkia oli aika vaikea kuvata itse. :) Tätä vauhtia mulla on pari mestarikuvaajaa ja tämäkin homma helpottuu. Sitä odotellessa. Kiitän pikku apulaistani. Palkkio luvassa ja tuossa se puikoilla onkin tulossa. Siitä lisää (toivottavasti) pian.

Pikku prinsessan rannekkeet

Lisäilen tänne kuvan pikku tytön synttäripakettiin menneistä rannekkeista, jotka on vain jääny lisäämättä tänne. Pinkki lanka on 7 veljestä ja valkoinen on tuntematonta kimalteista lankaa, jota sain kaverilta. En oikein tiennyt, mitä siitä kokeilisin, joten testasin sitä näihin. Taitaa kuitenkin paremmin toimia vähän väljemmissä töissä, mutta näkyhän näistä kivat "rinsessarannekkeet" tulevan silti.

Tämä oli ihan hauska pikaprojekti ja varmaan toimivat kivasti leikeissä, mutta toivottavasti kelpaavat myös jatkoksi lapasille tai sormikkaille.