sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Elämäni ensimmäinen kiilapeukalo

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun kysyin 5-vuotiaalta tyttäreltäni, pitäisikö hän vaaleanpunaista siksak-kauluria. Neidille moinen ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi ehdottomasti tumman pinkin kaulurin. Yritin kertoa, että ei minulla ole sitä pehmeää villalankaa kuin vaaleanpunaisena ja violettina, että tummaa pinkkiä ei edes valmisteta. Ainoa, mitä on tummaa pinkkiä, on toisenlainen lanka, joka kutittaa varmasti kaulaa. Neiti halusi kokeilla lankaa ja painoi 7-veljeksen kerän kaulaa vasten. Vastaus kuului: "No kutittaahan se, mutta tämä väri on niin hyvä, ettei se haittaa.". Täytyynee siis tehdä neidille kauluri 7:stä veljeksestä. Tässä lähiaikoina haasteekseni siis tuleekin palmikkokauluri 7-veljeksen lehdestä enkä ole ollenkaan niin varma, miten siinä käy. En ole ikinä palmikkoa tehnyt. Lankalaatikosta pisti kuitenkin silmään pienen pieni kerä, jonka käärin pinkistä 7-veljeksen langasta ja se jotenkin näytti silmääni lapaselta. Oli siis pakko tehdä lapaset ja halusin sitten vihdoin ja viimein tutustua kiilapeukalon tekoon. Luin ohjeen 7-veljeksen lehdestä ja se vaikutti niin helpolta, etten ymmärrä, miksi kuvittelinkaan sitä vaikeana. Tässä neulomisessa on kivaa, että näistä yksinkertaisistakin töistä oppii paljon. Neiti sai nyt sitä tummaa pinkkiä ja nämä lapaset siis saavat jollain aikataululla kaverikseen sen pinkin kaulurin. Jännityksellä odotan, kauanko sen tekemiseen menee. Piti vähän muistella ketjusilmukankin tekoa. Ei se nyt aivan tuoreessa muistissa ollut, mutta ehkä ne nuo kukat muistuttaa sitä kuvaa, joka lehdessä on. Ainakin 5-vuotias mussukkani oli tyytyväinen. Nautitaan syksystä! -Näpertäjä-

3 kommenttia:

  1. Söpöt lapaset, juuri meidän neidin lempiväriset. Sinä sait sitten sukat neulottua, onnea! Multa puuttuu vielä monet parit...

    VastaaPoista
  2. Mulla taas ois 8 lapaset loppuvuoteen mennessä. Mutta ihana, kun tietää, mitä tekee. Lankoja kyllä on, että siitä ei homma jää kiinni. :)

    VastaaPoista