Pieni kortti pienelle tytölle

Käytiin joulukuussa kummitytön syntymäpäivillä ja tein pienen kortin hänelle. Tämäkin juttu on näköjään jäänyt lisäämättä blogiin, vaan onhan tuosta onneksi kuvat otettu (toisin kuin joulukorteistamme), niin lisäillään sitten näin jälkikäteen.

Jälleen olen tyylilleni uskollisena pysynyt hyvin yksinkertaisessa mallissa. Pieni vaan on kaunista. :) Kortin loru kuuluu: 

"Kummityttö 1 vee

 äidin sylissä hymyilee.

Iloisesti taputtaa 

kun lahjakäärön saa. 

Onnea sulle, onnea vaan 

tänään yhdessä toivotetaan!"

Vuoden viimeinen merkintä

Vuosi 2012 alkaa jäädä taakse päin ja täytyy sanoa, että olen onnistunut palauttamaan mieleeni paljon ja oppinut sitäkin enemmän. Setäni on kyllä aivan oikeassa sanoessaan: "Koskaan et saa sanoa, ettet osaa, jos et oo ees yrittäny!". On ollut ihanaa huomata, ettei asiat loppujen lopuksi niin vaikeita olekaan ja pulmallisiin tilanteisiinkin löytyy ratkaisu. Netin välityksellä löytyy aina joku, jolla on ollut vastaava tilanne. Ihana juttu! Se innostaa jatkamaan.

Minun viimeisimmäksi töiksi tälle vuotta tulivat lapaset. Hoksasin tuossa Joulun aikaan, etten ole tehnyt lainkaan lapasia pienimmälle tytölle ja niin otinkin käsiini ensimmäiset langat laatikosta ja näin, että siinähän ne on. Lankana on luonnonvalkea Nalle ja Nallen kukkaketo, jonka nimi taitaa olla Kirsikkapuu, jos en ihan huti muista. Kukkaketo on tullut minulle langanvaihdosta ja sitä on niin sopivan vähän, että sen voi hyödyntää johonkin pieneen. Nämä ovat ihan tavalliset lapaset, mutta minulle silti tärkeät, sillä ne ovat ensimmäinen pari kuopukselleni. Ihana antaa hänellekin jotain ihan omaa eikä aina siskojen jäljiltä.

Viimeisin työni on vanhimmat tyttäreni toive. Hän on jo 6-vuotiaana niin määrätietoinen, että kertoo ERITTÄIN  tarkkaan, mitä haluaa. Värit ja malli ilmoitettiin tarkkaan ja äitihän teki kuten prinsessa pyysi. Itse olisin tehnyt värit toisin päin, vaan täytyy sanoa, että nämähän ovat IHANAT! Lankana on Woolia edelleen niistä, mitä on jäänyt aiemmista töistä. Siinäpä neki näyttää hissunkissun kuluvan. Kahdet Ailit on siis nyt tehty ja eiköhän meidän kahden muunkin neidin kuulu omat Ailit saada. Saa nähdä, tuoko vuosi 2013 sen tullessaan.

Tempaus jää nyt tämän blogini mukaan kesken. Todellisuudessa olen tehnyt juuri 12 paria, vaan kun yksi pari jäi kuvaamatta, niin raportointini ei ole täydellistä. Ehkä mun pitää vähentää yksi pari ensi vuoden lapasista, että kelpuutan itseni seuraavaan koitokseen. ;)

 

Toivotan kaikille hauskaa vuoden vaihdetta ja ihanien kokemuksien täyttämää vuotta 2013! Menen itsekin nyt katsomaan raketteja ja suunnittelemaan seuraavaa työtäni. Olisiko jo sukkien vuoro? Tai kokeilisinko tehdä huivin? Kun tietäisi itsekin. :) Näpertäjä kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Toivottavasti minulla on teille paljon annettavaa myös ensi vuonna!

Kirjoneuletreeniä

Sormia syyhyäisi jo kovasti kokeilemaan vähän haastavampia kuvioita lapasiin kirjoneuloen. Montaa kuviota mielessä puntaroin ja katsotaan, mihin niistä sitten päätän ryhtyä. Tätä varten kuitenkin haluan vielä harjoitella kahden langan taktiikkaa ja etsin esiin ohjeen, jossa sitä saa treenata. Kyseessä perinteinen isännän kuosi, mutta vaihtelun vuoksi tein sen "duudsonien" väreissä. Näihin löytyy ohje Novitan kautta, jos haluaa kokeilla, vaikka varmasti tämä kuvio on niin perinteinen, että ohjeen voi saada muualtakin.
Kokeilin, onnistuisiko langan kuljetus, jos langan pyöräyttää kolmen silmukan välein ja se näkyi toimivan. En tiedä, miten kokeneemmat neulojat se yleensä tekevät, mutta hyvin se onnistui eikä siitä onneksi tullut niin kireä kuin pelkäsin. Aivan loistavaa, että päätin nämä tehdä, sillä nyt sain vähä itsevarmuutta askelta edemmäs. Kirjoneuleissa on sitä jotain, mikä jotenkin houkuttaa. Nämä lapaset lähtevät eräälle ihanalle pojalle, joka ei missään nimessä ole duudsoni, vaikka vauhti joskus yltyisikin. Hän taitaa olla pikemminkin Vaahteramäen Eemeli: ei mitenkään ilkeä, vaan niin kovin utelias. ;) Nämä ovatkin sitten julkaisujärjestyksessä tämän vuoden 9. pari. :) Voi että mua jännittää, miten mun käy tuon tempauksen suhteen!

Innostunut Aileista

Pitkästä aikaa saan itseni tähän koneelle ja kertomaan muillekin jotain aikaansaannoksistani. Joulukuu on minun osalta mennyt niin lujaa, etten oikeasti ole tahtonut perässä pysyä ja aika moni omista suunnitelmistani ei onnistunut. Ihan kuin elämässä olisi sellainen ajanjakso, jonka aikana mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta ei se mitään. Hymyssä suin tästä selvittiin ja eteenpäin kahlataan, kuin muori lumihangessa.

Tähän merkintään laitan eilen valmiiksi saamani lapaset, jotka tein tyttärelleni. Olen joskus törmännyt Aili-lapasten ohjeeseen ja päätin jo silloin, että joskus kokeilen ohjetta, kun näyttivät niin näteiltä. Omakin mummuni oli nimeltään Aili ja nyt kun Joulun lähestyessä taas pieni ikävä sinne taivaassa olevaan syttyi, niin päätin tehdä nämä. Monta ihanaa muistoa ja hymyjä mielessä pyöri näitä tehdessä ja kieltämättä täytyy sanoa, että nyt näiden valmistuttua on ihan selvää, että ikävä on käsitelty.

Ohje on toisesta blogista, johon laitan alle linkin. Lankana käytin Woolia, jota jäi aikasemmista projekteista. Käytin kolmoskoon puikkoja ja silmukkamäärä oli sama kuin ohjeessa, vaikka käsine tulikin 4-vuotiaalle. Aivan sopivat kuitenkin ja tyttö oli iloinen, kun sai uudenlaiset lapaset. Näissä on hänen mielestään joulukuusi. <3 Äitikin innostui näistä niin paljon, että näitä tulee takuulla vielä lisää! Viimeistään taas, kun tulee mummua ikävä.

Ohje näihin löytyy täältä.

Parit lapaset on tässä välillä valmistunut, mutta pahasti näyttää siltä, että minä kuulun nyt niihin epäonnistujiin tässä lapastempauksessa. Päätin kuitenkin, että lukuun 12 päästään ja lapasten teko ei lopu ennen kuin olen ne valmiiksi saanut. Koitan saada kuvia lopuista lapasista vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti saitte kaikki nauttia ihanasta Joulusta! Minä laitan puikot suihkimaan! :)   -Tikuzin-

Sinistä laatikon pohjalta

Tuli sellainen yhtäkkinen inspiraatio käyttää näitä värejä, kun ystäväni pojalla oli näissä väreissä fleecetakki. Kirjoneulekuvio on sama kuin aiemmissa, mutta jotenkin näistä tuli siltikin omanlaisensa. Että kyllä monivärilangoillakin on eroja. Nämä langat ovat Nallea ja jos muistan oikein, niin tuon sinisen langan nimi on Colori. Jälleen ihanalta tuntuu, kun saa vanhoja lankoja kulumaan. Kohta on lankalaatikossa tilaa uusille kerille. Tänään mietin kaupassa, että olisiko ihan hullua laittaa itselle joulupakettiin uusia lankoja. :)  En kuitenkaan vielä ostanut. Nyt kulutetaan näitä pois. Suotta ne tuolla laatikossa lojuu. Eihän niitä sitä varten ole ostettu. Täytyy vain etsiä kivoja kokeilun arvoisia ohjeita. Nyt pitää taas heittää kolikkoa, että millaisia lapasia kokeilen seuraavaksi. Entten tentten minulle ja mukavaa viikonloppua kaikille muille! 

Lankalaatikon tyhjennystä

Hyvää vauhtia alkaa lankalaatikko tyhjenemään ja vaihtelua lapasiin hain isänpäiväsukista. Tai niistä PITI tulla isänpäiväksi sukat, vaan ei se nyt ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Onneksi mun isällä on tänään syntymäpäivä, niin vein ne synttärilahjaksi sille tänään. Malli on sama, jota olen kokeillut aiemminkin, mutta halusin nähdä kuvion yksivärisen langan kanssa. Lisäksi tein ohjeesta poiketen varten yhden kuvion lisää, jotta saisin näistä vähän pidemmät. Komeat sukat näistä tuli ja näkyhän nuo isällekin kelpaavan. Mietin niiden edellisten lapasten jälkeen, että miten sitä jaksaa lapasia vielä tehdä ja tempaukseen kuitenkin vielä useampi pari uupuu. Mutta nyt tuntuukin siltä, että villasukkia tehdessä alkoi lapaset taas kiinnostamaan. Eiköhän tässä ainakin lähemmäs tavotetta päästä, jollei ihan perille. :) Onneksi on aikaa ja nyt hieman haluakin jatkaa sitä hommaa. Sitähän voi vaikka kutoa tässä, kun oottelee lunta maahan. Koskahan sekin päivä tulee?

Kummipojalle lapaset

 

Tein tässä syksyllä päätöksen, että kulutan nyt pois laatikon pohjalta lankoja, kun niitä nyt sattuu olemaan aika paljon. Laitoin kummipojalle joku aika sitten kirjeen, jossa pyysin häntä piirtämään kuvan omasta kädestään ja tuomaan minulle. Valitsin väreiksi kuvassa olevat ruskea ja vihreä polkka-kerä. Mietin tovin kuviota, jota käyttäisin ja päädyin tähän ohjeeseen, jonka löysin Novitan nettisivuilta. Sen verran tätä muokkasin, että tein tähän kiilapeukalon ja varresta pidemmän ja muutenkin omanlaiseni. Näistä tuli mun mielestä aika hienot ja mun mielestä saajansa näköiset. Omien laskujen mukaan posti on jo vienyt nämä lapaset perille, niin uskallan kuvan liittää. Toivottavasti poika tykkää ja lapaset ovat hyvän kokoiset.
Mukava lisätä vaihteeksi käsityökin blogijuttuihin. Ja ihanaa, kun saan käytettyä jämäkeriä pienemmiksi. Sitä samaa rataa olisi tarkoitus vielä jatkaa. Tässä vaiheessa vuotta alkaa jännittämään, saanko loput lapaset tämän vuoden 12 parista tehtyä ajoissa. Iik! No aika näyttää. Toivottavasti kuitenkin saan.